Myllyharjun kaupunkikävely

Toista kilometriä pitkä humiseva honkametsän peittämä, pihkantuoksuinen ”Myllyharju”, josta aukeaa tuon tuostakin soreasti välkehtelevät näköalat merenlahdelle, on mitä ihanteellisin kävelytie.
Kirjailija L Onerva 7.7.1926
Loviisan kaupungin perustamisen (1745) jälkeen Myllyharjulle rakennettiin ainakin 6 tuulimyllyä, joista paikka on saanut nimensä. Myllyt saivat pyöriä 1800-luvun loppupuolelle asti, kunnes niiden humina häiritsi tämän vilkkaan kylpyläkaupungin vieraita sekä läheisen Bongan linnan linnanherraa- ja kaikki kuusi tuulimyllyä poistettiin 1900-luvun alussa. Vieraiden viihtyvyyden lisäämiseksi harjulle istutettiin myös puita ja rakennettiin Myllyharjua myötäilevä promenadi.
Myllyharjun reitti alkaa Loviisan kirkolta melko leveänä ulkoiluväylänä loivasti nousten kohti Myllyharjua. Reitti kulkee pitkin harjun lakea ja reitin varrella on 16 opastaulua kertomassa kohteen luonnosta, historiasta ja ylipäätään elämästä Loviisassa.
Reitin varrella on useita penkkejä, joissa kaikissa on säkeitä maankuulujen säveltäjien ja sanoittajien lauluista. Yksi erikoisimmista taukopaikoista on Pikku Kukkukiven päälle pultattu penkki, joka houkuttelee istumaan, vaikka ei jaloissa vielä painaisikaan.
Harjun korkeimmalla kohdalla, Kukkukivellä, on reitin todellinen helmi arkkitehti K. Hjeltin vuonna 1906 suunnittelema jugendtyylinen näkötorni. Sitä voidaan epäilemättä väittää maamme kauneimmaksi näkötorniksi. Kolmikerroksisen tornin laelta avautuu hyvät näkymät. Tarkkasilmäinen voi löytää horisontista mm. Svartholman merilinnoituksen.
Matka jatkuu Kukkukiveltä alamäkeen. Antinkyläntien ylityksen jälkeen saavutaan Boulognen metsään. Se on ollut entisaikaisten kylpylävieraiden suosiossa ja saanut nimensä pariisilaiselta kaimaltaan. Ilmeisesti Pariisissa vieraillut kylpylävieras on aikoinaan antanut nimen tällä suojellulle lehdolle. Metsikkö päättyy viehättävälle Loviisa campingille, josta alkaa reitin kaupunkimaisempi osuus. Tällä loppuosalla tutustumme viehättävään Loviisan alakaupunkiin, jonka tunnusomaisena piirteenä on 1800-luvulta asti säilynyt tiheään rakennettu puutaloalue. Matkan varrella on useita viehättäviä kahviloita ja ravintoloita, joissa pääsee fiilistelemään entisaikojen kahvilakulttuuria.