Muutin kotoo ihan uudelle paikkakunnalle tyttöystävän kanssa yhteen kun olin 19, oli isoin virhe kyllä, vieläkin tuntuu et kärsin siit virheestä. En ollut tosiaa valmis eikä siin ollu mitää järkee, ei ollu töitä tai mitään muuta siellä. Ite mietin melkein joka päivä sitä että mitä mun pitäis tehdä, mitä multa odotetaan kun oon tän ikänen jne, ahdistavaa. Antaisin kans mitä vaan että voisin olla taas 10v ja ei tarvis huolehtia yhtään mistään. Ei pidä yrittää aikuistua, se on ihan automaattista. Kunhan on oma itsensä ja tekee asioita mitä itse pitää kivana ja järkevänä, se riittää.
Oon 12v tyttö ja en oo ikinä meikannutkaan.. :) Muakin harmittaa se, että nykyään kaikki lapset ovat niin aikuismaisia ja kaikki on nykyään niin noloa. Ennen kaikki vaan käytti ulkohousuja talvella, käytti kypärää pyöräillessä ja leikki. Mut ei, nykyään toi kaikki olisi tosi noloa! Haluisin viel temmeltää tuol lumessa, mut sit kaikki pitäisi mua nolona. Vihaan 2000-lukua ja arvostan niitä, jotka uskaltaa olla viel lapsia. Nykyään kaikki yläaste ikäiset alkaa polttamaan tupakkaa ja vetämään lärvejä.
CandyCat552 mä oon samaa mieltä sun kanssa. Nykyään on vaan pakko olla aikuismainen ja kaikkea. Mun mielestä 12 vuotiaana ja vanhempanakin saa leikkiä jos haluaa
@zouneri zouna Ei ollut tarkoitus asiasta nälviä, mun aikoihin 12 vuotiaana Runen pelaamine oli nii noboo ja niin JONNEMAISTA tietysti eri sanoin kun tuo on niin uus ilmiö :) Mut joo, ei mitään pahaa sanottavaa anteeksi :-D
Mä rakastan nuoruutta, ku ei oo just mitää ongelmia melkeen minkään kanssa, mut mä oikeestaan ootan vastuita. Saattaa kuulostaa just niin pikkuvanhalta, ku olla ja voi tai jotai sinne päi, mut mä oikeesti ootan sitä, et saan muuttaa pois ja alkaa ite huolehtii näist jutuista. Mä haluun töihin, ja mä haluun muuttaa yksin omaan kämppään ja alkaa elään sitä omaa elämää, jota mun on nyt vaikee elää, koska koulu ja perhe on eessä. Eikä mul oo kyse siitä, et haluisin pois vanhempien ja sisarusten luota, vaan siitä, että saisin vaa päättää asioista ite enemmän ja alkaa huolehtiin itestäni kunnolla. Mä ny toivon, ettet sä oikeesti aattele mua yhtä pikkuvanhaks, ku tosta tekstistä voi saada :D mut jotenki must tuntuu, et haluisin olla tarpeeks vanha siihen kaikkeen, vaikka mä todellaki nautin täst nuoruudesta, jota mul viel on onneks jälellä :)
Joillaki se on näinkin päin, jolloin se on ihan ookoo! Mut sit on paljon tapauksia kuten minä, murehtii sitä vanhentumista ja vastuun tulemista siihen asti kun se hetki koittaa. Ite en olis muuttanut jos en ois henkisel tasol ollu valmis, moni tekee sen virheen et muuttaa heti kun mahdollista ja kärsii taloudellisesti isot tappiot. Kiva et joillakin on toisin päin, malta viel hetki Taija ja sit ajan ollessa oikea nii toimit! :)
Tää muutti mun ajatuksia tosi paljon ! Tää video tuli muutenkin niin sopivaan väliin, koska just tänään rupesin miettimään sitä, mitä tulevaisuudessa teen. Kiitos tästä tosi paljon Eetu ! En varmasti oo ainut, jonka elämää oot parantanu tosi paljon ! ♥
Tää on asiavideo! Kiitos tästä. Täytän ite helmikuussa 18, ja tiedän ihmisiä, jotka on jo saavuttanu sen iän, ei ole läheskään aikuismaisia, vaikka sitä vastuuta on enemmän jo.
Aivan mahtava video! Kannustava ja sopivan rehellinen :) Oon itse 16 ja tein päätöksen ja lähtenyt toiselle paikkakunnalle opiskelemaan. Lähdin lukioon Tampereelle, koska halusin ottaa askeleen eteenpäin elämässäni ja toteuttaa unelmani, lähteä opiskelemaan toiselle paikkakunnalle. Kuuntelin sisäistä ääntäni ja otin riskin. Oon nyt 4kk asunut mun isosiskon kanssa samassa kämpässä (missä hän on jo aiemmin asunut), mutta kun nyt asiat järjestyvät tulen vielä todellakin muuttamaan äitini kanssa saman katon alle! :) Tämä muutos on kasvattanut mua tosi paljon, siskoni on paljon töiden takia poissa kotoa, joten asun melkein niinkuin yksin, joudun huolehtimaan tiskaamisesta, ruuanlaitosta, pyykin pesemisestä, lakanoiden vaihdosta, siivoamisesta ja itsestäni, mutta en vielä maksamaan laskujani tms. Aion nauttia nuoruudestani vielä kun voin! :) Pieniä askelia kerrallaan! SUOSITTELEN KAIKKIA TOTEUTTAMAAN UNELMANSA! EI NE TODELLISET KAVERIT/YSTÄVÄT OLE MINULLAKAAN MIHINKÄÄN JÄÄNEET!
Hyvä toi suuttumus kämppiksen saamattomuuteen :''D Peukut on pystyssä että saat sen opiskelupaikan :) Mulla olis sulle pari aiheideaa! En oo 100% varma ootko näistä jo vloggaillu (en oo seurannu sua alusta asti), mutta ehdotan kuitenkin. Eli mielipitees armeijaan (omia kokemuksia? muutenkin mielipidettäs?), liikuntaan (miten tykkäät liikkua? mikä on sun inhokki liikuntamuoto? ennen - nyt) ja kierrätys (mitä kierrätät? missä sulla olis parannettavaa?). PLUS kaikkiin mitä ikinä keksitkin sanottavaa.
Tää on kyl mielenkiintoinen asia. Ite oon miettiny kun 15 olen et miten nää "parhaat ajat" pitäs viettää. Pitäisikö vaa olla sillä periaatteel et yolo ja vetää vaa aina lärvit jne. Kiitos hyvästä videosta eetu!
Ihan loistava video! Oon 17, ja muuttamassa kotoa ku täytän 19 eli lukio alta pois. Sitten varmaan läheisimpään yliopistoon tai vähän kauemmas/jos en heti pääse, niin töihin vaikka kaupan kassaksi. Tavotteena ois kuitenkin että hinnalla ja keinolla millä hyvänsä olisin vielä jonain päivänä ylpeästi englannin opettaja, joka on ollu haaveena jo vuosia. Tuo muuttaminen sinänsä ei huoleta, koska tiiän että perhe, suku ja kaverit on tukena. sitä en tiedä muutanko poikaystävän kanssa heti yhteen, mutta sekin on ihan käypä vaihtoehto :) Kiitos mahtavasta vlogista ja tsemppiä siihen uuteen kouluun kun sinne sitten pääset :)
Kiitos Eetu oli mukavaa kuunnella kokemuksiasi tästä aiheesta, vaikka en olekkaan kovin vanha ( olen 16 ) ja asun omassa asunnossa täysin vieraalla paikka kunnalla yksin (200 km päässä kotoani ). Nyt kesän alusta asti olen siis täällä kököttänyt, on pistänyt monen monen kertaa miettimään että pitäisikö lopettaa koulu kesken ja muuttaa takaisin kotiin, mutta toisaalta hiljalleen tottuu siihen omaan päätösvaltaan joka itselle astuu kun muuttaa omilleen, eikä kotiinkaan meno tunnu enään niin hyvältä ajatukselta. Hiljalleen lämpiän ajatukselle että jos ottaisin kaverini kanssa kimppaan kämpän jostain ja elettäisiin yhdessä, mutta tämäkin vaatisi sitä että kaverini joutuisi muuttamaan ja vaihtamaan koulua 200 km päähän. :) Mutta ei tässä mikään kiire ole vielä, kun kevät hakuun on vielä aikaa. Vuokrasopimus raukeaa kesän alussa ja sitten uuden kämpän haku alkaa.
Tosi hyvä video sulta taas =) ite oon 21.v ja asun viel mutsin luona ja kyl sitä välillä miettii, että ois ihan kiva muuttaa omaan kämppään, mut sit taas ajattelen, että "kaikki aikanaan" =)
Itseäni pelottaa aikuistuminen. Olen menossa lukioon joka on samassa yhteydessä kuin entinen yläaste. No joo olen vasta niin nuori mutta suoraansanottuna tulevaisuus pelottaa. Tämä lievensi kuitenkin tunteitani :) kiitos tästä :)
No nyt on pakko kommentoida! Tosi hyvä ja mieltä avartava video varsinki ku rupee olemaan aika ajankohtasta kaikki teikän puheet muutosta yms. Mahtavaa, jes kiitos Eetu!
Eetu, miten onnistut aina samn järkee mun pähän? Nyt ei enää pelota aikuistuminen ja en enää mieti sitä niin tarkkaan. Kiiitos Eetu oikeesti 3 Kiitos kiitos ja kiitos 3
Asiallinen ja hyvä video. Meitsin piti odottaa siihen asti, kunnes olisin tarpeeksi vanha saamaan tukia joilla elellä ja sen jälkeen pääsin muuttamaan opiskelijakämpille. Masennus lieveni selvästi, kun pääsi pois ahdistavasta ympäristöstä. Lopulta opiskelut loppuivat, mutta sain jäädä kämpille vielä kesäksi. Koko sen ajan etsin keskustasta vuokrakämppää, huonolla tuloksella. Pari viikkoa ennen kuin olisin saanut kenkää opiskelijakämpältä, niin tuli yhteydenotto ja vuokrasopimukset tehtiin heti. Samaisessa asunnossa olen jo asunut muutaman vuoden. En vieläkään pidä itseäni aikuisena, vaan nuorena ja joskus turhautuu töissä, kun pikkuiset lapset tädittelevät (en ole niiiiin vanha -_-').
Tosi hyvä video! Nyt tekee kyl mieli muuttaa omaan kotiin. Mut tajusin samalla et nyt kannattaa olla viel lapsi, juu mun mielest esim. kirkonrotta on vähän noloo mutta sit kun sä oot aikuinen niin et sä voi mennä vaa leikkii ja pelaa futist. Kiitos Eetu autto mua paljon!
Kuka niin sanoo? Itse pelasin kiikkupalloa viime kesänä ja miekkailin siskonpojan kanssa toissapäivänä ja olen 25. Mutta en kyllä samalla lapsen innolla kuin ennen.
Okei, olen 13 v. Ja nyt vasta tajusin, että en muuten ihan oikeasti voi heittää tätä nuoruutta hukkaan! (en kyllä ollut heittämässäkään, enkä ole vielä silleen ihan vielä "teini" omasta mielestäni, ja ymmärrän sen) Kiitos mahtavasta videosta!!!
Sul on kyl aina hyvät aiheet näissä. Susta on tullu kyl mun lempivlogaaja youtubes parin muun vlogaajan kanssa. Hienoo et joku jaksaa nähä näihin vaivaa. :)
Aivan mahtavaa video. Hieno aihe! Itse muutin n. 100 kilometrin päähän porukoistani jo 15 vuotiaana opiskelemaan toiselle paikkakunnalle, omalla kohdalla se oli hyvä päätös sillä aikaa. Tietty kavereita on välillä hieman ns "ikävä" kun ei heitäkään näe kun joskus viikonloppuisin. Mutta en siltikään kadu päätöstä hetkeäkään kun saan tehdä sellaista mistä pidän ja olen muutenkin tosi itsenäinen ihminen, joten tää yksin asustelu sopii mulle kun nenä päähän.
Oon kans 21v, ja oon nyt keväästä 2012 asti asunu omillani, tosin samassa kaupungissa kun porukat asuu. Tää oli mun kohalla erittäin hyvä ratkasu, ja hyvä tapa opetella itsenäistymistä :) Ens keväänä ois suunnitelmis muuttaa opiskelee vähän kauemmas.
Oon ollu about kuukauden iha totinen enkä oo nauttinu elämästä (oon muut 13) mut tän vidin ansiost oon alkanut nauttimaan elämästä kiitos eetu tästä ja osaat puhuu niin asiallisesti ps.toivottavasti luoet tämän.
Mä kait tein niimpäin kun tympäännyin edelliseen koulutukseen just tämän vuoden tammikuussa, lähetin parin päivän kuluttua säpöä uuteen kouluun uudelle alalle, että pääsekö opiskelemaan(kouluhan oli siis melkei 500km päässä eli täällä Tampereella). Extemporena kahen viikon päästä haastatteluun ja koulun ovet aukes. Eikun loparit edellisestä paikasta, kamat kasaan ja kuukauden päästä toiselle puolen Suomea kouluun josta en tuntenu yhtään ketään. Ehkä paras päätös ikinä ja ei mietityttäny kertaakaan jättää vanha paska taakse. Näinkin voi tehdä jos haluaa repästä :D
Loistava video ! en osaa ees pukea sanoiksi. Just sopiva aihe henkilökohtaisesti, pisti niin paljon miettimään elämää :) oon siis 16 vee, ja tää autto tosi paljon ! kiitos eetu ! #yolo
Tosi mielenkiintoista videota. Itse täytän reilun puolen vuoden päästä 18v. mutta en kyllä ajattele itseni olevan yhtään aikusempi silloin kuin nyt olen :D En kauheasti muutenkaan stressaa tulevaisuudestani, koska tykkään elää mielummin juuri tässä hetkessä ja suunitella asioita lyhyen ajan sisään. Mielestäni on ihan turhaa suunitella elämäänsä 5 vuoden päähän, koska sitä ei voi millään tässä vaiheessa viellä tietää. Haaveilu on sitten eri asia, sitä pitää aina harrastaa :)
Hyvä video! Voisikko puhua seuraavana keskiviikkona tavallisista henkilöistä jotka luulee olevansa parempia kuin muut ja ovat muutenkin suositumpia esimerkiksi harrastustensa ja ulkonäkönsä takia? Esim. jääkiekkoilijat tuntuu olevan automaattisesti suosittuja pelkästään sen takia että pelaavat jääkiekkoa.
Minuu ehkä pelottas aikuiselämäs se et joutuu maksaa laskuja tms. Myös pelottaa se et miten jatkaa amiksen jälkeen. Kiitos silti tästä videosta Eetu :)
Itse tällä hetkellä pelkään aikuistumista. Täytän ens kuussa 15.v ja kesällä/ syksyllä pitäs muutta 1300 kilometrin päähän opiskelemaan. Kaupunki on selvä, mutta ammatti ja asumis "tyyli" ( esim. yksiö, soluasunto, asuntola, sukulaiset) on vielä täysin hakusessa. Meidän koulun opo on ihan ahterista, vaikka meitä on yläasteella noin 15 oppilasta, ekä siis auta asiassa yhtään. Itselläni ei ole mikään kiire aikuuistua, mutta minua on painostettu jo nuorena "aikuistumaan", sillä noin 12.v olin jo muutamia öitä yksin kotona ja opetellu silloin jo hakee ruokaa ja tekee sitä. On siitä ollu hyötyäkin, koska nyt kykenen jo pitämään " huolta" itsestäni. Nyt stressaan sitä, että miten saan kavereita, miten muutto sujuu ja mitä päätän lähteä opiskelemaan. Tästä videosta on oikeasti apua, sillä pikku hiljaa tajuaa, että kaikki menee omalla painollaan.
Reilu kolme vuotta asunu nyt omillaan ja toiselta paikkakunnalta koulun perässä muuttanut. Siitä se aikuistuminen alkoi ja prosessi jatkuu kokoajan. Kieltämättä nauruahan tuo aina aiheuttaa kun näitä teinien juttuja kuuntelee/lukee kuinka pitäisi päästä omille asumaan. Ei tässä ole mitään muuta kuin karmea vastuu taakkana. Oon täysin samaa mieltä, että ei todellakaan pidä kiirehtiä vaan kaikki aikanaan. Hyvä video!
Asiaa! Pienempänä oon ottanu hirveesti stressiä aikuistumisesta, just jostain laskujen maksamisesta ja oman kämpän hankkimisesta. Mutta ei se nyt enään niin hirveeltä kuulosta. Mul ois aiheidea. Jotain siitä, että miltä tuntuu ku vanhemmat eroaa. Mun kohalla se saattaa tapahtua pian enkä tiiä mitä sit pitäs tehä. En tiiä onko sun vanhemmat eronnu tai jotain muuta mutta toi nyt vaan oli tollanen ehdotus. Seuraavaa videoa ootellessa! :)
Ite oon vasta 16vee vanha ja omassa kämpässä asun, muutamansadan kilometrin päässä porukoista. En jotenki ressannu missään vaiheessa tätä millasta yksin (tai omassa tapauksessa solukämpässä) asuminen on, mut jotenki tuntuu et tää oli se oikee ja paras ratkasu mun tilanteessa kun välit porukoihin on nyt vähän mitä on. Lukion takia siis muutin tänne missä väkeä melkein 26-kertasesti entiseen asuinpaikkaan verrattuna. Voin vaan kuvitella miten kauhuissaan kaikki on kuitenki ollu kun näin nuorena lähin kotoa mut tää on nykyään mun koti enkä vois kyl kuvitella asuvani "kotikotona" enää!
Itse kun olin noin 11 vuotias stressasin tästä aikuistumisesta ja muusta niin paljon, että jouduin terapeutille. Se auttoi kun joku oikeasti kertoi ettei mun tarvitse moneen vuoteen miettiä sitä vielä. Elinkin lapsuuttani ja nuoruuttani nauttien 19 vuotiaaksi asti. 2012 koitti sitten se kunnon aikuistumisen aika minulla. Päivässä minulla olikin oma asunto ja viikon sisään siitä jo muutto. Olin ihan ihmeissäni tapahtumasta ja vieläkin välillä sitä miettii miten asiat sitten menevätkin niin nopeasti ja lopulta vaivattomasti. En nyt 21 vuotiaanakaan koe olevani aikuinen ja vielä on paaaljon opittavaa aikuisena olemisesta. Mutta nautin elämästä edelleen vaikka olenkin "aikuinen" ja vastuuta on enemmän.
Aikuistuin 18 vuotiaana, kun porukat ilmoitti muuttavansa pois kaupungista ja kysy multa että lähenkö mukaan vai lennänkö pesästä. No muutin sitte poikaystävän luokse, stressasin hirveesti sitä muuttamista, laskujen maksamista, kaupassa käyntiä, rahan käyttöä ymsyms.. vaikka olinki jo hoitanu omia asioitani jo vähän aikaa ku olin käynyt töissä, maksanut omia laskuja, maksanu auton liikkuvia kuluja en ihan tienny mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Stressasin täysin turhaan, se oli ihan samaa kun ennenkin, ainoo vaan et vanhemmat ei ollu saman katon alla, enkä nähny niitä tietenkään niin usein. Elämä on ollut helppoo vaikka oonkin edelleen koulussa ja teen töitä ja asun omillani, oon oppinut lyhyen elämäni aikana et kaikki järjestyy jos vaan viittii jotain tehdä! Puhut ihan asiasta! Haluisin edelleen olla vastuuton pikkunen joka saa tehä mitä haluaa, maksamatta laskuja jne. Pelkäsin aikuistumista mut kaikki meni ihan nappiin helposti, ajan kanssa sitä oppii elämään! :) Mahti video, ja hyvin puhut tärkeistä asioista!
Kiitos Eetu! Saan sulta näitä viisauden sanoja aina sun videoistas! Tässäkin mä heräsin et hei, missä on ne vanhan kunnon lapsuusajan hauskuudet? Nykyää se on tätä että soitetaan kalliilla älypuhelimilla kaverille et tulis tänne ja sit ne vaan pelaa CoDia ja huutaa... Mikä näitä nuoria oikein vaivaa? Näin jo 2lk pitävän meikkiä, joten eikö nämä jannut kasva aika nopsakkaan? Kyl munkin ois kannattanu nauttia lapsuusajoista ku oli mahdollisuus :(
Minusta aikuistuminen on yliarvostettua. Opiskelen, seurustelen, asun enemmän tai vähemmän omillani ja tulen toimeen niin kuin aikuiset, mutten silti lue itseäni aikuiseksi. Lapsen/nuorenmieliseksi sellaiseksi korkeintaan. Älkää lapset koittako kasvaa väkisin aikuisiksi, kuten eräs henkilö on sanonut: "lapset karkaavat tulevaisuuteen, aikuiset taas menneisyyteen." Minä sanon, eläkää tätä päivää. Ja ehkä noin kuukauden ennakkoon summittaisesti.
Mä en ainakaa vielä stressaa aikuistumisesta ku oon 14 :D En toivottavasti tuukkaan vielä pariin vuoteen. Paljon ennen tätä videoo oon jo päättäny että koitan nauttia nuoruudesta niin paljon kun mahdollista, koska ku olin just alottanu ala-asteen, ootin vaan sitä että oon täysikänen enkä nauttinu ollenkaan ku kaikki oli niin helppoo :P
Kiitti kun kerroit koska ykkösel jo olla aikuinen, enkä ymmärtäny miten helppoo on nyt kun oon 11v. Ja haluun olla insinööri niinkuin isä ja vaari. :D kiitos vielä!!!!!!!!!!!!!!!
hmm....pisti kyllä miettimään.. aina oon aatellu, että kun vanhenee saa enemmän vapauksia ja elämä hymyilis ja jne :/ tässä parin kuukauden sisäl oon ruvennu käsittelee just aikuistumist ja tajusin et perkele en haluu ikin kasvaa aikuiseks! vois yrittää elää parhaita vuosia vielä kun ei ole suurempia velvollisuuksia, kiitos tämän muistuttamisesta!!!! :3
Ite kirjotin ekan vuokrasopparini sinä päivänä, kun täytin 17 (nyt 29) ja todella hyvin meni, vaikka oli vielä lukio kesken. Se oma rauha oli juurikin se, mitä itse tarvitsin kirjottaakseni paperit, joista voin olla vieläkin ylpeä. Oon aina ollut itsenäinen ja vaikka kotona kaikki oli kunnossa, niin se oma elämä oli niin huokuttelevaa. Hyvin pian huomasin, että vaikka se vaatii paljon, niin se myös antaa ja opettaa elämää ihan toisella tapaa. Juurikin tuo on se asenne, joka auttaa selviytymään. Ilman sitä omaa paloa itsenäisyyteen ei kannata sille tielle lähteä. Mutta jos ja kun siitä on varma, niin go for it :D Elämäni parasta aikaa 17-20v.
voitko joskus tehdä jonku sellasen videon jossa kerrot mitkä on nuorruden perus virheet tai siis jotai et mitkä on ne yleisimmät virheet mitä nuoret tekee? sori tää mun selitys oli nyt ehkä vähän sekava tai epäselvä mut toivottavasti hiffasit mitä tarkotin :)
Mulla on monta ihanaa lapsuuden vuotta viellä edessä ja aion iha oikeest nauttii siit ajast kun viellä voin sait mut aattelemaan mua sitä viellä enemmän että ''oikeesti nauti lapsuudesta'' ihanaa olla lapsi ja elää ihanaa elämää.
Mulle toi omilleen muutto tapahtui aikanaan tosi helposti. 16-vuotiaana aloin opiskelemaan media-assistentiksi naapuripaikkakunnalla. Koulu tarjosi asunnon opiskelijoille. Viikonloput vietin vanhaan tapaan kotona kavereiden kanssa hengaillessa. Siinä pääsi mukavasti totuttelemaan itsenäiseen elämään ikään kuin välietappina, kuitenkaan omaamatta liikaa vastuuta elämisestään (riitti kunhan osasi siivota ja kokata itselleen). Kunnollahan tuota tuli muutettua vasta 20-vuotiaana kun aloitin AMK-opinnot vähän kauempana kotipaikkakuntaa, mutta siinä vaiheessa olin jo tottunut hoitamaan omat maksuni ja laskuni pois plus asioinnit virastoissa yms. Muistan kyllä itsekin stressanneeni aivan jumalattomasti joskus 12-vuotiaana tota aikuistumista, mutta hyvinhän nuo asiat on mullekin hoituneet. Ei sitä kannata liiaksi stressata, mutta aikuistumiseen kannattaa valmistautua henkisesti, niin kaikki hoituu sitten tulevaisuudedda helpommin.
asiaa ! :) ajattelen aina ku meen pienten lasten ohi et pliis leikkiköö viel pitkään. eetu ku oon ajatellu kuin paljon sulta oon oppinu nii ku sanoit et oisit halunnu et joku 21 v ois sanonu sulle et nauti siitä nuoruudesta vielä, nii sä annoit mulle nyt mahollisuuden kuulla sen. pikku kyynel vierähti poskelle. kiitos :)
mä muutin just viime heinäkuussa poikaystäväni kanssa omaan kämppään. kyllä voin sanoa että ensimmäisen vuokran ja ensimmäisten laskujen maksaminen oli aika stressaavaa. nyt oon kuitenkin jo ehtinyt tottua tähän ja osaa säästää rahaa aivan eri tavalla kuin ennen. onhan omassa kämpässä ihan kiva asua ja näin, mutta kyllä välillä kun laiskuus iskee nii ois kiva ko asuisi vielä vanhempien kanssa jotka pesis pyykkiä, tekis ruokaa ja siivoaisi kun ite ei jaksaisi. mutta opettaa kyllä vastuun ottamista tosi paljon :) ja muutin siis 17 vuotiaana, nyt oon 18.
Tuttuja juttuja. Oman kotitalouden pyörittäminen, osa-aikatyö ja koulu kun pamahti yhtäkkiä kaikki samalla, niin muistan kyllä millainen shokki se oli. Tiskit, pyykit, siivous ja ruuanlaitto vie ihan hemmeisti aikaa. Nyt ymmärrän miksi äiti ei koskaan levännyt. Muistan lapsena miettineeni että miksei se äiti tulis joskus vaan makaamaan sohvalle ja katsois mun kassa telkkaria. :D Ja hitto työnteko on raskasta. Just kun aattelit että koululta vois pitää röhnötyspäivän niin ei. Rahat loppu niin joka vapaapäivä on mentävä sinne kassalle. Koulusta en edes viitsi mainita. Siihen menee enemmän aikaa kun mihinkään. 3 koetta, 5 esitelmää, 2 projektia, 4 haastattelua, "vapaa"ehtoistöitä, opinnäytetöitä... vittu mun pää räjähtää välillä. Kesätöiden hakua, harjoittelupaikanhakua. Vapaa-aikaa ja huolettomuutta on kyllä oikeasti niin ikävä. Ja kavereita ja niitä tyhmiä teinijuttuja.
Juu hyvävideo jälleen kerran nää keskiviikon selitykset on parhait:) ja vähän oikeesti pitää nostaa hattuu sulle kun jaksat lukee fanien kommentteja monet lukee vaan topkommentit.. mut siis oon nyt 14 siis kasilla miten mie estän etten pilaa nuoruuttani en saanu oikee videost sitä irti. Tajusin et pitää nauttii siitä mut siis mitä teen toivottavasti tajusit mitä koitan hakea
Ite olen 17-v. eli ens vuonna sitte 18-v. Minuu stressaa jo nyt ajatus siitä, et ens vuonna pitäis alkaa miettimään mihin lähtee lukion jälkee, onks muutto edessä vai ei ja sitte ne laskut. Aikuistuminen jännittäää (oikee kolmella ä:llä) mut tiiän et vanhemmat tukee ja meillä on erinomaiset välit. :) Ehkä se tästä...
mä en ota aikuistumista kovin raskaasti tai sillee :) oon aina ollu aika omatoiminen mut eniten mua huolestuttaa se et jaksanko mä oikeesti esim käydä siellä töissä/koulussa tai siivota jne. onneks nyt tänä vuonna tulin uuteen kouluun, joka on sisäoppilaitos ja oon tosi tyytyväinen et vaihdoin :) täällä opin huolehtiin ittestäni ja uskon et muuttaminen sit joskus on helpompaa :D oon nyt siis 14 ja meen päivä kerrallaan koska YOLO :3
20v jannu, muutin kesällä vihdoin omaan kämppään (tai tyttöystävän kanssa yhteen) ja alotin 2 kuukautta sen jälkeen sivarin. Empä tiedä olenko vielä yhtään sen aikuisempi, mutta kaipa tää on oikea suunta. Sivarin aikana pitäis harkita että mitä sitten, kun se on ohi. Joku koulu varmaankin odottaa sillon, en vaan tiedä vielä että mikä.
Mulla oli todella kiire aikuistua ja muuttaa pois kotoa, koska lapsuus ja kotielämä muuten oli mulle aika huonoa aikaa. Nyt ku asun yksin niin tuntuu et elämä alko nyt eikä tarvi enää ahdistua. Toki on ollu välil rahat kireellä ja stressiä, mutta kyllä kaikki hoituu! On vanhemmat ja kaverit, jotka auttaa kunhan vaan kertoo et joku on vialla. :) Elekää turhaan stressatko aikuistumista, ja niinku eetu sano, nauttikaa elämästä tässä hetkessä :)
Itehän muutin omaan kämppään 18v. Oon nyt 20v ja silti tuntuu että oon nii lapsi. Aikuistuminen on nii kaukana vielä... pitäis siivota, hoitaa laskut, opiskella ja hengailla kavereiden kanssa. Se vie paljon energiaa musta, en tiiä onko muilla sama homma mutta itellä tuntuu että oisin vielä se sama 16v junnu joka röökii polttelee salaa jossaki. Pitäis ens vuoden huhtikuussaki muuttaa pois tästä rakkaasta ekasta kämpästä ja miettii elämää. Inttiki käymättä vielä :/ Kaikille nuoremmille, olkaa vaa siellä kotona nii kauan kunnes oikeesti tuntuu hyvältä olla yksi ja ottaa vastuuta. Koskaa ei kannata liia aikasi ottaa sitä vastuuta kämpästä, kuset vaa nilkoilles sillo.
Kevääl kun piti tehä yhteishaut niin oon ikuisesti kiitollinen et tein päätöksen ja hain sinne kouluun minne halusin enkä ajatellu et "no mutku mulla on poikaystävä täällä" mitä sitten? Koska jos jää junnaamaan paikalleen jonku sellasen takia että ei lähtis sinne opiskelemaan minne haluu niin sitä päätöstä katuu ikuisesti. Hyvä video eetu! :)
Itse muutin tuossa kesällä tänne Kuopioon. Olihan se aika hurjaa muuttaa tuolta maaseudulta tänne kaupungin "vilskeeseen". Vähän aikaa siinä meni tottua, mutta 3viikossa kaikki meni jo normaalisti. Yhtään ihmistä en Kuopiosta silloin tuntenut. Kyllähän se paperisota ahisti silloin, kun lähti uuteen kouluun ja muutti toiselle paikkakunnalle. Pakko myöntää että jos 10-16 vuotiaana olisi tajunnut miten lyhyt aika nuoruus on niin toki olisi tehnyt asioita toisin :)
Mä en tiedä. Mä halausin mennä opiskelemaan toisaalle meidän pikku kylästä, jossa on vain lukio ja maatalousopsito, joihin en ajatellut mennä. Tosin se lukio on mun toka vaihteohto, mutta joutuisin muuttamaan ekan vaihtoehdon perässä opiskeliakämppään. Mä en tiedä mitä mä tekisin sen suhteen. :Y
Mua ei sinänsä pelota aikuistuminen ja muuttaminen omaan kämpään itseasiassa haluaidin muuttaa mahdollisimman pian koska asun laitoksessa ja kotona en voi asua johtuen isäpuolesta ja isä on kuollut nii laitos 0/5 ja koti 1/5 koska siellä on kone. Ja kyllä en ole aikuinen ja en edes täysikänem vielä olen siis 17 ja opiskelen ja seurustelen ja kaikki on sinänsä hyvin kotona mutta isäpuolen takia haluaisin kummastakin pois nopeaa.
hyvä eetu toivottavasti pääset kouluu opiskelee koska opiskelu kannattaa ja enemmän ku oppii nii saa paremman työn ja paremman elämän ei tarvii nähä nälkää...
Ei toikaan asia aina noin mene. Itse olen vasta 17 vuotias ja olen jo "aikuistunut" niin että käyn töissä ja olen muuttanut Vantaalta äidin nurkista "isoon ja pahaan" Helsinkiin omaan kämppään niin mä olen siihen tyyttväinen. Sitä olen halunnut niin pitkään kun vain muistan. Vaikka ihan muksuhan mä sillontällöin käytökseltäni olen ja saankin olla niin silti se kaikki vastuu ja itse omien asioiden hoitaminen ja kun itse pitää kaikki ostaa niin pelottaa mutta kumminkin tuntuu hyvältä kun on tietyllä tavalla itse vastuussa asioiden hoitamisesta niin kun minäkin olen todella huono saamaan mitään aikaiseksi niin se tuntuu niin hyvältä ja palkitsevalta kun ei tarvitse koko ajan jonkun olla siinä muistuttamassa ja silti saa asiat aikaiseksi! (: Mutta tosi hyvää juttuu sulla kumminkin vaikka ei kaikki pädekkään aina kaikkiin (:
Mä muutin vajaa 3 kuukautta sitten Helsinkiin opiskelemaan pienemmästä kaupungista ja kyllä se vähän pelotti. Ei niinkään pois kotoa muuttaminen (siitä olin haaveillut jo jonkin aikaa, vaikka kotona tykkäsinkin asua), vaan ympäristön totaalinen vaihdos ja tärkeiden ihmisten jääminen toiseen kaupunkiin. Olen kyllä aikuistunut paljon tässä syksyn mittaan, mutten mä silti mikään aikuinen nyt 20-vuotiaanakaan ole.
Jep klassikko, eilen vasta olit 15v. :D pyh, ei se haittaa jos ei ihan nuorena kokenut jotain juttuja taituntu ettei ollu mahtavanuoruus?:O Noh semmost se on.
Itellä on ollut suunnitelmat selvänä jo useamman vuoden. 16v päätin et käyn eka koulut (ammattilukio) jonka jälkeen ilmeisesti vuosi armeijassa ja sen jälkeen vasta muutto omaan kämppään, jos siis saan töitä.
Muutin kotoo ihan uudelle paikkakunnalle tyttöystävän kanssa yhteen kun olin 19, oli isoin virhe kyllä, vieläkin tuntuu et kärsin siit virheestä. En ollut tosiaa valmis eikä siin ollu mitää järkee, ei ollu töitä tai mitään muuta siellä. Ite mietin melkein joka päivä sitä että mitä mun pitäis tehdä, mitä multa odotetaan kun oon tän ikänen jne, ahdistavaa. Antaisin kans mitä vaan että voisin olla taas 10v ja ei tarvis huolehtia yhtään mistään. Ei pidä yrittää aikuistua, se on ihan automaattista. Kunhan on oma itsensä ja tekee asioita mitä itse pitää kivana ja järkevänä, se riittää.
5/5
Oon 12v tyttö ja en oo ikinä meikannutkaan.. :) Muakin harmittaa se, että nykyään kaikki lapset ovat niin aikuismaisia ja kaikki on nykyään niin noloa. Ennen kaikki vaan käytti ulkohousuja talvella, käytti kypärää pyöräillessä ja leikki. Mut ei, nykyään toi kaikki olisi tosi noloa! Haluisin viel temmeltää tuol lumessa, mut sit kaikki pitäisi mua nolona. Vihaan 2000-lukua ja arvostan niitä, jotka uskaltaa olla viel lapsia. Nykyään kaikki yläaste ikäiset alkaa polttamaan tupakkaa ja vetämään lärvejä.
CandyCat552 mä oon samaa mieltä sun kanssa. Nykyään on vaan pakko olla aikuismainen ja kaikkea. Mun mielestä 12 vuotiaana ja vanhempanakin saa leikkiä jos haluaa
Asepalveluksesta ois kieltämättä kiva kuulla mielipiteesi, kokemukset, yms.
@zouneri zouna Ei ollut tarkoitus asiasta nälviä, mun aikoihin 12 vuotiaana Runen pelaamine oli nii noboo ja niin JONNEMAISTA tietysti eri sanoin kun tuo on niin uus ilmiö :) Mut joo, ei mitään pahaa sanottavaa anteeksi :-D
***** Hyvä että pelaa, ei se oo multa pois. Harmi että otit itseesi kun pelaat runea etkä ole 12 vuotias, en mä sitä ihan tässä hakenut :D
No ei se ny niin pahaa oo koska olen pelannut runea jo 5vuotta koska osaan ottaa mollaukset vastaan
zouneri zouna Ihmiset tykkää eri jutuista :)
Eikö tuo "runettaja" (tms?) ollut hieman samanlainen haukkumasana kuin "jonne" on nykyään?
eetu sillon se juuri meitillä päin oli ihan paras ja siisti ku nykysi se on liian uudistunu ja nykkysin se on jonnemaista
Mä rakastan nuoruutta, ku ei oo just mitää ongelmia melkeen minkään kanssa, mut mä oikeestaan ootan vastuita. Saattaa kuulostaa just niin pikkuvanhalta, ku olla ja voi tai jotai sinne päi, mut mä oikeesti ootan sitä, et saan muuttaa pois ja alkaa ite huolehtii näist jutuista. Mä haluun töihin, ja mä haluun muuttaa yksin omaan kämppään ja alkaa elään sitä omaa elämää, jota mun on nyt vaikee elää, koska koulu ja perhe on eessä. Eikä mul oo kyse siitä, et haluisin pois vanhempien ja sisarusten luota, vaan siitä, että saisin vaa päättää asioista ite enemmän ja alkaa huolehtiin itestäni kunnolla. Mä ny toivon, ettet sä oikeesti aattele mua yhtä pikkuvanhaks, ku tosta tekstistä voi saada :D mut jotenki must tuntuu, et haluisin olla tarpeeks vanha siihen kaikkeen, vaikka mä todellaki nautin täst nuoruudesta, jota mul viel on onneks jälellä :)
Joillaki se on näinkin päin, jolloin se on ihan ookoo! Mut sit on paljon tapauksia kuten minä, murehtii sitä vanhentumista ja vastuun tulemista siihen asti kun se hetki koittaa. Ite en olis muuttanut jos en ois henkisel tasol ollu valmis, moni tekee sen virheen et muuttaa heti kun mahdollista ja kärsii taloudellisesti isot tappiot. Kiva et joillakin on toisin päin, malta viel hetki Taija ja sit ajan ollessa oikea nii toimit! :)
nyt mua alko pelottaa tää että ens vuonna 18v. :z KIITOS EETU!
What do we have here?
Voi vittu röpötin
Eetu muista että miehet ei aikuistu koskaan! ;)
Eetu tee kannanotto asepalvelukseen, kerro omasta intistä ja muutenki oma mielipide nykyajan intistä? :)
noussu kusi
Arttu Lindeman Kusi noussu
Arttu Lindeman kuka muistaa vanhan kunnon linden? Ainii ei melkee kukaa
"se että te täytätte 18, ei tee teistä oikeesti aikusia". Voi kun kaikki ymmärtäisivät tuon
Ei ole aikuinen vaikka olis jo 20v. Se ikuinenlapsi ei ole ihan pötyä......
Tää muutti mun ajatuksia tosi paljon ! Tää video tuli muutenkin niin sopivaan väliin, koska just tänään rupesin miettimään sitä, mitä tulevaisuudessa teen. Kiitos tästä tosi paljon Eetu ! En varmasti oo ainut, jonka elämää oot parantanu tosi paljon ! ♥
mahtava vlogi taas! kiitti Eetu :D
Tää on asiavideo! Kiitos tästä. Täytän ite helmikuussa 18, ja tiedän ihmisiä, jotka on jo saavuttanu sen iän, ei ole läheskään aikuismaisia, vaikka sitä vastuuta on enemmän jo.
Kiitos Eetu, tää avas mun silmät... Tajusin et mä aina ootan jotain asiaa enkä elä hetkessä ja nauti nuoruudesta täysin mitoin , kiitos :)
kiitos tästä videosta, eeddspeas! itse oon 17v ja aikuistumisen tuomat kriisit vähän sekottaa päätä. :(
Sä kyl välität muista ihmisistä❤Oot paras
Täyttää asiaa puhut! Kyllä on kiva tulla treeneistä ja huomata sulta on tullut video. Kepp going!
Taas hyvä aihe,kiitti videosta!:-)
Aww ihanat viikset Eetu :3
Aivan mahtava video! Kannustava ja sopivan rehellinen :) Oon itse 16 ja tein päätöksen ja lähtenyt toiselle paikkakunnalle opiskelemaan. Lähdin lukioon Tampereelle, koska halusin ottaa askeleen eteenpäin elämässäni ja toteuttaa unelmani, lähteä opiskelemaan toiselle paikkakunnalle. Kuuntelin sisäistä ääntäni ja otin riskin. Oon nyt 4kk asunut mun isosiskon kanssa samassa kämpässä (missä hän on jo aiemmin asunut), mutta kun nyt asiat järjestyvät tulen vielä todellakin muuttamaan äitini kanssa saman katon alle! :) Tämä muutos on kasvattanut mua tosi paljon, siskoni on paljon töiden takia poissa kotoa, joten asun melkein niinkuin yksin, joudun huolehtimaan tiskaamisesta, ruuanlaitosta, pyykin pesemisestä, lakanoiden vaihdosta, siivoamisesta ja itsestäni, mutta en vielä maksamaan laskujani tms. Aion nauttia nuoruudestani vielä kun voin! :) Pieniä askelia kerrallaan! SUOSITTELEN KAIKKIA TOTEUTTAMAAN UNELMANSA! EI NE TODELLISET KAVERIT/YSTÄVÄT OLE MINULLAKAAN MIHINKÄÄN JÄÄNEET!
Hyvä toi suuttumus kämppiksen saamattomuuteen :''D Peukut on pystyssä että saat sen opiskelupaikan :) Mulla olis sulle pari aiheideaa! En oo 100% varma ootko näistä jo vloggaillu (en oo seurannu sua alusta asti), mutta ehdotan kuitenkin. Eli mielipitees armeijaan (omia kokemuksia? muutenkin mielipidettäs?), liikuntaan (miten tykkäät liikkua? mikä on sun inhokki liikuntamuoto? ennen - nyt) ja kierrätys (mitä kierrätät? missä sulla olis parannettavaa?). PLUS kaikkiin mitä ikinä keksitkin sanottavaa.
Oot oikeesti nii asia äijä, ja ylivoimaisesti paras vlogaaja! :)
Tää on kyl mielenkiintoinen asia. Ite oon miettiny kun 15 olen et miten nää "parhaat ajat" pitäs viettää. Pitäisikö vaa olla sillä periaatteel et yolo ja vetää vaa aina lärvit jne. Kiitos hyvästä videosta eetu!
Ihan loistava video! Oon 17, ja muuttamassa kotoa ku täytän 19 eli lukio alta pois. Sitten varmaan läheisimpään yliopistoon tai vähän kauemmas/jos en heti pääse, niin töihin vaikka kaupan kassaksi. Tavotteena ois kuitenkin että hinnalla ja keinolla millä hyvänsä olisin vielä jonain päivänä ylpeästi englannin opettaja, joka on ollu haaveena jo vuosia. Tuo muuttaminen sinänsä ei huoleta, koska tiiän että perhe, suku ja kaverit on tukena. sitä en tiedä muutanko poikaystävän kanssa heti yhteen, mutta sekin on ihan käypä vaihtoehto :) Kiitos mahtavasta vlogista ja tsemppiä siihen uuteen kouluun kun sinne sitten pääset :)
Kiitos Eetu oli mukavaa kuunnella kokemuksiasi tästä aiheesta, vaikka en olekkaan kovin vanha ( olen 16 ) ja asun omassa asunnossa täysin vieraalla paikka kunnalla yksin (200 km päässä kotoani ). Nyt kesän alusta asti olen siis täällä kököttänyt, on pistänyt monen monen kertaa miettimään että pitäisikö lopettaa koulu kesken ja muuttaa takaisin kotiin, mutta toisaalta hiljalleen tottuu siihen omaan päätösvaltaan joka itselle astuu kun muuttaa omilleen, eikä kotiinkaan meno tunnu enään niin hyvältä ajatukselta.
Hiljalleen lämpiän ajatukselle että jos ottaisin kaverini kanssa kimppaan kämpän jostain ja elettäisiin yhdessä, mutta tämäkin vaatisi sitä että kaverini joutuisi muuttamaan ja vaihtamaan koulua 200 km päähän. :)
Mutta ei tässä mikään kiire ole vielä, kun kevät hakuun on vielä aikaa. Vuokrasopimus raukeaa kesän alussa ja sitten uuden kämpän haku alkaa.
kiitos
Tosi hyvä video sulta taas =) ite oon 21.v ja asun viel mutsin luona ja kyl sitä välillä miettii, että ois ihan kiva muuttaa omaan kämppään, mut sit taas ajattelen, että "kaikki aikanaan" =)
Hyvä Eetu! Oot paras!
Eedspeaks... Eetu oot nii hyvä vlogittaja :)
Itseäni pelottaa aikuistuminen. Olen menossa lukioon joka on samassa yhteydessä kuin entinen yläaste. No joo olen vasta niin nuori mutta suoraansanottuna tulevaisuus pelottaa. Tämä lievensi kuitenkin tunteitani :) kiitos tästä :)
Aivan loistavaa juttua, parasta mitä on tullu pitkään aikaan katottua (: tilasin
Omalla kohalla oli varmaa kans tää omilleen muuttaminen vika niitti aikuistumisessa, oohan mää päästäni vielä 12-vuotiaan tasolla mut kyl se tästä :D
No nyt on pakko kommentoida! Tosi hyvä ja mieltä avartava video varsinki ku rupee olemaan aika ajankohtasta kaikki teikän puheet muutosta yms. Mahtavaa, jes kiitos Eetu!
Words of wisdom.
Kiitos vaarista :D
Eetu, miten onnistut aina samn järkee mun pähän? Nyt ei enää pelota aikuistuminen ja en enää mieti sitä niin tarkkaan. Kiiitos Eetu oikeesti 3 Kiitos kiitos ja kiitos 3
Asiallinen ja hyvä video. Meitsin piti odottaa siihen asti, kunnes olisin tarpeeksi vanha saamaan tukia joilla elellä ja sen jälkeen pääsin muuttamaan opiskelijakämpille. Masennus lieveni selvästi, kun pääsi pois ahdistavasta ympäristöstä. Lopulta opiskelut loppuivat, mutta sain jäädä kämpille vielä kesäksi. Koko sen ajan etsin keskustasta vuokrakämppää, huonolla tuloksella. Pari viikkoa ennen kuin olisin saanut kenkää opiskelijakämpältä, niin tuli yhteydenotto ja vuokrasopimukset tehtiin heti. Samaisessa asunnossa olen jo asunut muutaman vuoden. En vieläkään pidä itseäni aikuisena, vaan nuorena ja joskus turhautuu töissä, kun pikkuiset lapset tädittelevät (en ole niiiiin vanha -_-').
Tosi hyvä video! Nyt tekee kyl mieli muuttaa omaan kotiin. Mut tajusin samalla et nyt kannattaa olla viel lapsi, juu mun mielest esim. kirkonrotta on vähän noloo mutta sit kun sä oot aikuinen niin et sä voi mennä vaa leikkii ja pelaa futist. Kiitos Eetu autto mua paljon!
Kuka niin sanoo? Itse pelasin kiikkupalloa viime kesänä ja miekkailin siskonpojan kanssa toissapäivänä ja olen 25. Mutta en kyllä samalla lapsen innolla kuin ennen.
Okei, olen 13 v. Ja nyt vasta tajusin, että en muuten ihan oikeasti voi heittää tätä nuoruutta hukkaan! (en kyllä ollut heittämässäkään, enkä ole vielä silleen ihan vielä "teini" omasta mielestäni, ja ymmärrän sen) Kiitos mahtavasta videosta!!!
Tilannepäivitys?
:DDDDDDDDD mitä hel.. En ees oo muistanu tommottii kommenttia
Entäs nyt? 😂😂
kivay viikset :D
Sul on kyl aina hyvät aiheet näissä. Susta on tullu kyl mun lempivlogaaja youtubes parin muun vlogaajan kanssa. Hienoo et joku jaksaa nähä näihin vaivaa. :)
Kiitos paljon! :)
Aivan mahtavaa video. Hieno aihe! Itse muutin n. 100 kilometrin päähän porukoistani jo 15 vuotiaana opiskelemaan toiselle paikkakunnalle, omalla kohdalla se oli hyvä päätös sillä aikaa. Tietty kavereita on välillä hieman ns "ikävä" kun ei heitäkään näe kun joskus viikonloppuisin. Mutta en siltikään kadu päätöstä hetkeäkään kun saan tehdä sellaista mistä pidän ja olen muutenkin tosi itsenäinen ihminen, joten tää yksin asustelu sopii mulle kun nenä päähän.
hienot pensselit eetu :3
Oon kans 21v, ja oon nyt keväästä 2012 asti asunu omillani, tosin samassa kaupungissa kun porukat asuu. Tää oli mun kohalla erittäin hyvä ratkasu, ja hyvä tapa opetella itsenäistymistä :) Ens keväänä ois suunnitelmis muuttaa opiskelee vähän kauemmas.
Oon ollu about kuukauden iha totinen enkä oo nauttinu elämästä (oon muut 13) mut tän vidin ansiost oon alkanut nauttimaan elämästä kiitos eetu tästä ja osaat puhuu niin asiallisesti ps.toivottavasti luoet tämän.
Mä kait tein niimpäin kun tympäännyin edelliseen koulutukseen just tämän vuoden tammikuussa, lähetin parin päivän kuluttua säpöä uuteen kouluun uudelle alalle, että pääsekö opiskelemaan(kouluhan oli siis melkei 500km päässä eli täällä Tampereella). Extemporena kahen viikon päästä haastatteluun ja koulun ovet aukes. Eikun loparit edellisestä paikasta, kamat kasaan ja kuukauden päästä toiselle puolen Suomea kouluun josta en tuntenu yhtään ketään. Ehkä paras päätös ikinä ja ei mietityttäny kertaakaan jättää vanha paska taakse. Näinkin voi tehdä jos haluaa repästä :D
nää on ihan mahtavii nää ke videot oon nähny nää kaikki varmaa 3 kertaa haluisin nää takas👌👍
Loistava video ! en osaa ees pukea sanoiksi. Just sopiva aihe henkilökohtaisesti, pisti niin paljon miettimään elämää :) oon siis 16 vee, ja tää autto tosi paljon ! kiitos eetu ! #yolo
Tosi mielenkiintoista videota. Itse täytän reilun puolen vuoden päästä 18v. mutta en kyllä ajattele itseni olevan yhtään aikusempi silloin kuin nyt olen :D En kauheasti muutenkaan stressaa tulevaisuudestani, koska tykkään elää mielummin juuri tässä hetkessä ja suunitella asioita lyhyen ajan sisään. Mielestäni on ihan turhaa suunitella elämäänsä 5 vuoden päähän, koska sitä ei voi millään tässä vaiheessa viellä tietää. Haaveilu on sitten eri asia, sitä pitää aina harrastaa :)
Hyvä video! Voisikko puhua seuraavana keskiviikkona tavallisista henkilöistä jotka luulee olevansa parempia kuin muut ja ovat muutenkin suositumpia esimerkiksi harrastustensa ja ulkonäkönsä takia? Esim. jääkiekkoilijat tuntuu olevan automaattisesti suosittuja pelkästään sen takia että pelaavat jääkiekkoa.
Eetu mun mielestä sulle sopii viikset tosi hyvin! Kokeileppa leikata muu parta pois ja jätä vaa viikset ;)
Oot ihan älyttömän sulonen :D
Minuu ehkä pelottas aikuiselämäs se et joutuu maksaa laskuja tms. Myös pelottaa se et miten jatkaa amiksen jälkeen. Kiitos silti tästä videosta Eetu :)
Itse tällä hetkellä pelkään aikuistumista. Täytän ens kuussa 15.v ja kesällä/ syksyllä pitäs muutta 1300 kilometrin päähän opiskelemaan. Kaupunki on selvä, mutta ammatti ja asumis "tyyli" ( esim. yksiö, soluasunto, asuntola, sukulaiset) on vielä täysin hakusessa. Meidän koulun opo on ihan ahterista, vaikka meitä on yläasteella noin 15 oppilasta, ekä siis auta asiassa yhtään. Itselläni ei ole mikään kiire aikuuistua, mutta minua on painostettu jo nuorena "aikuistumaan", sillä noin 12.v olin jo muutamia öitä yksin kotona ja opetellu silloin jo hakee ruokaa ja tekee sitä. On siitä ollu hyötyäkin, koska nyt kykenen jo pitämään " huolta" itsestäni. Nyt stressaan sitä, että miten saan kavereita, miten muutto sujuu ja mitä päätän lähteä opiskelemaan. Tästä videosta on oikeasti apua, sillä pikku hiljaa tajuaa, että kaikki menee omalla painollaan.
Reilu kolme vuotta asunu nyt omillaan ja toiselta paikkakunnalta koulun perässä muuttanut. Siitä se aikuistuminen alkoi ja prosessi jatkuu kokoajan. Kieltämättä nauruahan tuo aina aiheuttaa kun näitä teinien juttuja kuuntelee/lukee kuinka pitäisi päästä omille asumaan. Ei tässä ole mitään muuta kuin karmea vastuu taakkana.
Oon täysin samaa mieltä, että ei todellakaan pidä kiirehtiä vaan kaikki aikanaan. Hyvä video!
Tosi hyvä keskiviikkovideo oli taas, ens keskiviikon aihe: videopeliaddiktio?
Piristit mun päivää :3, kiitus
Asiaa! Pienempänä oon ottanu hirveesti stressiä aikuistumisesta, just jostain laskujen maksamisesta ja oman kämpän hankkimisesta. Mutta ei se nyt enään niin hirveeltä kuulosta. Mul ois aiheidea. Jotain siitä, että miltä tuntuu ku vanhemmat eroaa. Mun kohalla se saattaa tapahtua pian enkä tiiä mitä sit pitäs tehä. En tiiä onko sun vanhemmat eronnu tai jotain muuta mutta toi nyt vaan oli tollanen ehdotus. Seuraavaa videoa ootellessa! :)
Ite oon vasta 16vee vanha ja omassa kämpässä asun, muutamansadan kilometrin päässä porukoista. En jotenki ressannu missään vaiheessa tätä millasta yksin (tai omassa tapauksessa solukämpässä) asuminen on, mut jotenki tuntuu et tää oli se oikee ja paras ratkasu mun tilanteessa kun välit porukoihin on nyt vähän mitä on. Lukion takia siis muutin tänne missä väkeä melkein 26-kertasesti entiseen asuinpaikkaan verrattuna. Voin vaan kuvitella miten kauhuissaan kaikki on kuitenki ollu kun näin nuorena lähin kotoa mut tää on nykyään mun koti enkä vois kyl kuvitella asuvani "kotikotona" enää!
Itse kun olin noin 11 vuotias stressasin tästä aikuistumisesta ja muusta niin paljon, että jouduin terapeutille. Se auttoi kun joku oikeasti kertoi ettei mun tarvitse moneen vuoteen miettiä sitä vielä. Elinkin lapsuuttani ja nuoruuttani nauttien 19 vuotiaaksi asti. 2012 koitti sitten se kunnon aikuistumisen aika minulla. Päivässä minulla olikin oma asunto ja viikon sisään siitä jo muutto. Olin ihan ihmeissäni tapahtumasta ja vieläkin välillä sitä miettii miten asiat sitten menevätkin niin nopeasti ja lopulta vaivattomasti. En nyt 21 vuotiaanakaan koe olevani aikuinen ja vielä on paaaljon opittavaa aikuisena olemisesta. Mutta nautin elämästä edelleen vaikka olenkin "aikuinen" ja vastuuta on enemmän.
Aikuistuin 18 vuotiaana, kun porukat ilmoitti muuttavansa pois kaupungista ja kysy multa että lähenkö mukaan vai lennänkö pesästä. No muutin sitte poikaystävän luokse, stressasin hirveesti sitä muuttamista, laskujen maksamista, kaupassa käyntiä, rahan käyttöä ymsyms.. vaikka olinki jo hoitanu omia asioitani jo vähän aikaa ku olin käynyt töissä, maksanut omia laskuja, maksanu auton liikkuvia kuluja en ihan tienny mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Stressasin täysin turhaan, se oli ihan samaa kun ennenkin, ainoo vaan et vanhemmat ei ollu saman katon alla, enkä nähny niitä tietenkään niin usein. Elämä on ollut helppoo vaikka oonkin edelleen koulussa ja teen töitä ja asun omillani, oon oppinut lyhyen elämäni aikana et kaikki järjestyy jos vaan viittii jotain tehdä! Puhut ihan asiasta! Haluisin edelleen olla vastuuton pikkunen joka saa tehä mitä haluaa, maksamatta laskuja jne. Pelkäsin aikuistumista mut kaikki meni ihan nappiin helposti, ajan kanssa sitä oppii elämään! :) Mahti video, ja hyvin puhut tärkeistä asioista!
Kiitos Eetu! Saan sulta näitä viisauden sanoja aina sun videoistas! Tässäkin mä heräsin et hei, missä on ne vanhan kunnon lapsuusajan hauskuudet? Nykyää se on tätä että soitetaan kalliilla älypuhelimilla kaverille et tulis tänne ja sit ne vaan pelaa CoDia ja huutaa... Mikä näitä nuoria oikein vaivaa? Näin jo 2lk pitävän meikkiä, joten eikö nämä jannut kasva aika nopsakkaan? Kyl munkin ois kannattanu nauttia lapsuusajoista ku oli mahdollisuus :(
Minusta aikuistuminen on yliarvostettua. Opiskelen, seurustelen, asun enemmän tai vähemmän omillani ja tulen toimeen niin kuin aikuiset, mutten silti lue itseäni aikuiseksi. Lapsen/nuorenmieliseksi sellaiseksi korkeintaan. Älkää lapset koittako kasvaa väkisin aikuisiksi, kuten eräs henkilö on sanonut: "lapset karkaavat tulevaisuuteen, aikuiset taas menneisyyteen." Minä sanon, eläkää tätä päivää. Ja ehkä noin kuukauden ennakkoon summittaisesti.
Eetu tee seuraava murrosiästä! :)
Puhu ensvideolla mitä mieltä oot näistä koulurangaistuksista esim jälkiistunto jne.. :)
Mä en ainakaa vielä stressaa aikuistumisesta ku oon 14 :D En toivottavasti tuukkaan vielä pariin vuoteen. Paljon ennen tätä videoo oon jo päättäny että koitan nauttia nuoruudesta niin paljon kun mahdollista, koska ku olin just alottanu ala-asteen, ootin vaan sitä että oon täysikänen enkä nauttinu ollenkaan ku kaikki oli niin helppoo :P
@@s0g3 ihan vitusti liikaa
😂
Kiitti kun kerroit koska ykkösel jo olla aikuinen, enkä ymmärtäny miten helppoo on nyt kun oon 11v. Ja haluun olla insinööri niinkuin isä ja vaari. :D kiitos vielä!!!!!!!!!!!!!!!
hmm....pisti kyllä miettimään.. aina oon aatellu, että kun vanhenee saa enemmän vapauksia ja elämä hymyilis ja jne :/ tässä parin kuukauden sisäl oon ruvennu käsittelee just aikuistumist ja tajusin et perkele en haluu ikin kasvaa aikuiseks! vois yrittää elää parhaita vuosia vielä kun ei ole suurempia velvollisuuksia, kiitos tämän muistuttamisesta!!!! :3
Ite kirjotin ekan vuokrasopparini sinä päivänä, kun täytin 17 (nyt 29) ja todella hyvin meni, vaikka oli vielä lukio kesken. Se oma rauha oli juurikin se, mitä itse tarvitsin kirjottaakseni paperit, joista voin olla vieläkin ylpeä. Oon aina ollut itsenäinen ja vaikka kotona kaikki oli kunnossa, niin se oma elämä oli niin huokuttelevaa. Hyvin pian huomasin, että vaikka se vaatii paljon, niin se myös antaa ja opettaa elämää ihan toisella tapaa. Juurikin tuo on se asenne, joka auttaa selviytymään. Ilman sitä omaa paloa itsenäisyyteen ei kannata sille tielle lähteä. Mutta jos ja kun siitä on varma, niin go for it :D Elämäni parasta aikaa 17-20v.
voitko joskus tehdä jonku sellasen videon jossa kerrot mitkä on nuorruden perus virheet tai siis jotai et mitkä on ne yleisimmät virheet mitä nuoret tekee? sori tää mun selitys oli nyt ehkä vähän sekava tai epäselvä mut toivottavasti hiffasit mitä tarkotin :)
Mulla on monta ihanaa lapsuuden vuotta viellä edessä ja aion iha oikeest nauttii siit ajast kun viellä voin sait mut aattelemaan mua sitä viellä enemmän että ''oikeesti nauti lapsuudesta'' ihanaa olla lapsi ja elää ihanaa elämää.
Mulle toi omilleen muutto tapahtui aikanaan tosi helposti. 16-vuotiaana aloin opiskelemaan media-assistentiksi naapuripaikkakunnalla. Koulu tarjosi asunnon opiskelijoille. Viikonloput vietin vanhaan tapaan kotona kavereiden kanssa hengaillessa. Siinä pääsi mukavasti totuttelemaan itsenäiseen elämään ikään kuin välietappina, kuitenkaan omaamatta liikaa vastuuta elämisestään (riitti kunhan osasi siivota ja kokata itselleen). Kunnollahan tuota tuli muutettua vasta 20-vuotiaana kun aloitin AMK-opinnot vähän kauempana kotipaikkakuntaa, mutta siinä vaiheessa olin jo tottunut hoitamaan omat maksuni ja laskuni pois plus asioinnit virastoissa yms.
Muistan kyllä itsekin stressanneeni aivan jumalattomasti joskus 12-vuotiaana tota aikuistumista, mutta hyvinhän nuo asiat on mullekin hoituneet. Ei sitä kannata liiaksi stressata, mutta aikuistumiseen kannattaa valmistautua henkisesti, niin kaikki hoituu sitten tulevaisuudedda helpommin.
asiaa ! :) ajattelen aina ku meen pienten lasten ohi et pliis leikkiköö viel pitkään. eetu ku oon ajatellu kuin paljon sulta oon oppinu nii ku sanoit et oisit halunnu et joku 21 v ois sanonu sulle et nauti siitä nuoruudesta vielä, nii sä annoit mulle nyt mahollisuuden kuulla sen. pikku kyynel vierähti poskelle. kiitos :)
Asiaa eetu!
Kiva video (; vaaikka nyt oonki kattonu vasta 20 sekunttii :DD oot best never eetu ;)
Voisitko tehä videon kysytyimmistä kysymyksistä, toi kuulostaa tyhmältä mutta kiltti ja tosi hyvä video :)
mä muutin just viime heinäkuussa poikaystäväni kanssa omaan kämppään. kyllä voin sanoa että ensimmäisen vuokran ja ensimmäisten laskujen maksaminen oli aika stressaavaa. nyt oon kuitenkin jo ehtinyt tottua tähän ja osaa säästää rahaa aivan eri tavalla kuin ennen. onhan omassa kämpässä ihan kiva asua ja näin, mutta kyllä välillä kun laiskuus iskee nii ois kiva ko asuisi vielä vanhempien kanssa jotka pesis pyykkiä, tekis ruokaa ja siivoaisi kun ite ei jaksaisi. mutta opettaa kyllä vastuun ottamista tosi paljon :) ja muutin siis 17 vuotiaana, nyt oon 18.
Tunne kun on historian tunnilla kuuntelemassa tylsiä esitelmiä ja muistaa että on keskiviikko, eli tänään tulisi uusi video Eetulta :)
Mä oon ite vasta 12 eli tosi nuori. Kiitos sulle eetu ku sanoit noin et nauti nuoruudesta ja sen aijon tehä
Tuttuja juttuja. Oman kotitalouden pyörittäminen, osa-aikatyö ja koulu kun pamahti yhtäkkiä kaikki samalla, niin muistan kyllä millainen shokki se oli. Tiskit, pyykit, siivous ja ruuanlaitto vie ihan hemmeisti aikaa. Nyt ymmärrän miksi äiti ei koskaan levännyt. Muistan lapsena miettineeni että miksei se äiti tulis joskus vaan makaamaan sohvalle ja katsois mun kassa telkkaria. :D Ja hitto työnteko on raskasta. Just kun aattelit että koululta vois pitää röhnötyspäivän niin ei. Rahat loppu niin joka vapaapäivä on mentävä sinne kassalle. Koulusta en edes viitsi mainita. Siihen menee enemmän aikaa kun mihinkään. 3 koetta, 5 esitelmää, 2 projektia, 4 haastattelua, "vapaa"ehtoistöitä, opinnäytetöitä... vittu mun pää räjähtää välillä. Kesätöiden hakua, harjoittelupaikanhakua. Vapaa-aikaa ja huolettomuutta on kyllä oikeasti niin ikävä. Ja kavereita ja niitä tyhmiä teinijuttuja.
Juu hyvävideo jälleen kerran nää keskiviikon selitykset on parhait:) ja vähän oikeesti pitää nostaa hattuu sulle kun jaksat lukee fanien kommentteja monet lukee vaan topkommentit.. mut siis oon nyt 14 siis kasilla miten mie estän etten pilaa nuoruuttani en saanu oikee videost sitä irti. Tajusin et pitää nauttii siitä mut siis mitä teen toivottavasti tajusit mitä koitan hakea
Ite olen 17-v. eli ens vuonna sitte 18-v. Minuu stressaa jo nyt ajatus siitä, et ens vuonna pitäis alkaa miettimään mihin lähtee lukion jälkee, onks muutto edessä vai ei ja sitte ne laskut. Aikuistuminen jännittäää (oikee kolmella ä:llä) mut tiiän et vanhemmat tukee ja meillä on erinomaiset välit. :) Ehkä se tästä...
Muo vaan vituttaa se et jätin mun tyttöystävän pitkän matkan vuoks.... Kaikille vinkiks on parempi rakastaa.. Siis älkää kuolko yksin ;)
Mikä firma se oli missä ajelit pakulla?
Paras!
mä en ota aikuistumista kovin raskaasti tai sillee :) oon aina ollu aika omatoiminen mut eniten mua huolestuttaa se et jaksanko mä oikeesti esim käydä siellä töissä/koulussa tai siivota jne. onneks nyt tänä vuonna tulin uuteen kouluun, joka on sisäoppilaitos ja oon tosi tyytyväinen et vaihdoin :) täällä opin huolehtiin ittestäni ja uskon et muuttaminen sit joskus on helpompaa :D oon nyt siis 14 ja meen päivä kerrallaan koska YOLO :3
ääähhhhh .... täytän 18 ensi vuonna!! ja joo kyllä pelkään aikuistumista!
24-25v tällä hetkellä? Helvetti vuodet vierii nopeasti silmien edestä 2015 oli eilen
20v jannu, muutin kesällä vihdoin omaan kämppään (tai tyttöystävän kanssa yhteen) ja alotin 2 kuukautta sen jälkeen sivarin. Empä tiedä olenko vielä yhtään sen aikuisempi, mutta kaipa tää on oikea suunta. Sivarin aikana pitäis harkita että mitä sitten, kun se on ohi. Joku koulu varmaankin odottaa sillon, en vaan tiedä vielä että mikä.
Mulla oli todella kiire aikuistua ja muuttaa pois kotoa, koska lapsuus ja kotielämä muuten oli mulle aika huonoa aikaa. Nyt ku asun yksin niin tuntuu et elämä alko nyt eikä tarvi enää ahdistua. Toki on ollu välil rahat kireellä ja stressiä, mutta kyllä kaikki hoituu! On vanhemmat ja kaverit, jotka auttaa kunhan vaan kertoo et joku on vialla. :) Elekää turhaan stressatko aikuistumista, ja niinku eetu sano, nauttikaa elämästä tässä hetkessä :)
Itehän muutin omaan kämppään 18v. Oon nyt 20v ja silti tuntuu että oon nii lapsi.
Aikuistuminen on nii kaukana vielä... pitäis siivota, hoitaa laskut, opiskella ja hengailla kavereiden kanssa. Se vie paljon energiaa musta, en tiiä onko muilla sama homma mutta itellä tuntuu että oisin vielä se sama 16v junnu joka röökii polttelee salaa jossaki. Pitäis ens vuoden huhtikuussaki muuttaa pois tästä rakkaasta ekasta kämpästä ja miettii elämää. Inttiki käymättä vielä :/
Kaikille nuoremmille, olkaa vaa siellä kotona nii kauan kunnes oikeesti tuntuu hyvältä olla yksi ja ottaa vastuuta. Koskaa ei kannata liia aikasi ottaa sitä vastuuta kämpästä, kuset vaa nilkoilles sillo.
Kevääl kun piti tehä yhteishaut niin oon ikuisesti kiitollinen et tein päätöksen ja hain sinne kouluun minne halusin enkä ajatellu et "no mutku mulla on poikaystävä täällä" mitä sitten? Koska jos jää junnaamaan paikalleen jonku sellasen takia että ei lähtis sinne opiskelemaan minne haluu niin sitä päätöstä katuu ikuisesti. Hyvä video eetu! :)
Itse muutin tuossa kesällä tänne Kuopioon. Olihan se aika hurjaa muuttaa tuolta maaseudulta tänne kaupungin "vilskeeseen". Vähän aikaa siinä meni tottua, mutta 3viikossa kaikki meni jo normaalisti. Yhtään ihmistä en Kuopiosta silloin tuntenut. Kyllähän se paperisota ahisti silloin, kun lähti uuteen kouluun ja muutti toiselle paikkakunnalle. Pakko myöntää että jos 10-16 vuotiaana olisi tajunnut miten lyhyt aika nuoruus on niin toki olisi tehnyt asioita toisin :)
Mä en tiedä. Mä halausin mennä opiskelemaan toisaalle meidän pikku kylästä, jossa on vain lukio ja maatalousopsito, joihin en ajatellut mennä. Tosin se lukio on mun toka vaihteohto, mutta joutuisin muuttamaan ekan vaihtoehdon perässä opiskeliakämppään. Mä en tiedä mitä mä tekisin sen suhteen. :Y
oon 12v tyttö, meikkaan ja nautin silti elämästäni, kiitos vain
Mua ei sinänsä pelota aikuistuminen ja muuttaminen omaan kämpään itseasiassa haluaidin muuttaa mahdollisimman pian koska asun laitoksessa ja kotona en voi asua johtuen isäpuolesta ja isä on kuollut nii laitos 0/5 ja koti 1/5 koska siellä on kone. Ja kyllä en ole aikuinen ja en edes täysikänem vielä olen siis 17 ja opiskelen ja seurustelen ja kaikki on sinänsä hyvin kotona mutta isäpuolen takia haluaisin kummastakin pois nopeaa.
hyvä eetu toivottavasti pääset kouluu opiskelee koska opiskelu kannattaa ja enemmän ku oppii nii saa paremman työn ja paremman elämän ei tarvii nähä nälkää...
Ei toikaan asia aina noin mene. Itse olen vasta 17 vuotias ja olen jo "aikuistunut" niin että käyn töissä ja olen muuttanut Vantaalta äidin nurkista "isoon ja pahaan" Helsinkiin omaan kämppään niin mä olen siihen tyyttväinen. Sitä olen halunnut niin pitkään kun vain muistan. Vaikka ihan muksuhan mä sillontällöin käytökseltäni olen ja saankin olla niin silti se kaikki vastuu ja itse omien asioiden hoitaminen ja kun itse pitää kaikki ostaa niin pelottaa mutta kumminkin tuntuu hyvältä kun on tietyllä tavalla itse vastuussa asioiden hoitamisesta niin kun minäkin olen todella huono saamaan mitään aikaiseksi niin se tuntuu niin hyvältä ja palkitsevalta kun ei tarvitse koko ajan jonkun olla siinä muistuttamassa ja silti saa asiat aikaiseksi! (: Mutta tosi hyvää juttuu sulla kumminkin vaikka ei kaikki pädekkään aina kaikkiin (:
Asia video :)
Mä muutin vajaa 3 kuukautta sitten Helsinkiin opiskelemaan pienemmästä kaupungista ja kyllä se vähän pelotti. Ei niinkään pois kotoa muuttaminen (siitä olin haaveillut jo jonkin aikaa, vaikka kotona tykkäsinkin asua), vaan ympäristön totaalinen vaihdos ja tärkeiden ihmisten jääminen toiseen kaupunkiin.
Olen kyllä aikuistunut paljon tässä syksyn mittaan, mutten mä silti mikään aikuinen nyt 20-vuotiaanakaan ole.
Jep klassikko, eilen vasta olit 15v. :D pyh, ei se haittaa jos ei ihan nuorena kokenut jotain juttuja taituntu ettei ollu mahtavanuoruus?:O
Noh semmost se on.
Itellä on ollut suunnitelmat selvänä jo useamman vuoden. 16v päätin et käyn eka koulut (ammattilukio) jonka jälkeen ilmeisesti vuosi armeijassa ja sen jälkeen vasta muutto omaan kämppään, jos siis saan töitä.