KE: Ripari - olikse niin hirveetä?
Vložit
- čas přidán 26. 08. 2024
- Oliko se niin hirveää? Pakkosyötettiinkö sinulle painavaa raamatun sanaa vai pystyitkö nauttimaan viikosta? Millaiset olivat ennakkokäsityksesi ja muuttuiko ne leirisi jälkeen? Mihin uskot tänä päivänä, jos mihinkään?
Pelikanavani: / eeddplays
FB: / eeddspeaks
Twitter: / eeddspeaks
Instagram: eeddspeaks
Striimisivusto: / eeddspeaks
Ripari oli ainakin aikoinaan ihtelläni upea kokemus ja tutustuin paljon uusiin ihmisiin, joista jotkut ovat yhä nykyäänkin hyviä ystäviäni. Sen verran hyvä maku jäi suuhun siitä hyvästä yhteishengestä ja kaikesta, että isosena itse oon toiminut useilla leireillä joskus aikanaan, kun olin tarpeeksi nuori niitä juttuja tekemään :)
Arvelinkin että oot isosmatskua ;)
Mulla on vaan riparilta hyviä muistoja! 2h välein ruokaa, kengät lipputankoon, öiset karkumatkat, yms. kommellukset kaverien kanssa ja ne konffisrahat :9 :)
Sama!
Itse keräsin passin täyteen, mut sit pappi sanoo leirillä et "iha sama ootte tääl jo ni ei sil passil oo väliä."
Multa jäi pari leimaa passista keräämättä ja ne sitte kerättii leirin lopuks. Eipä siitä mitää sanottu ja pääsin konfirmaatioon :)
Vilvstuli1 Meillä niitä ei ikinä edes kerätty... wut
Joo multaki puuttu noita leimoja melkei kaikki nii helposti päästiin läpi
Mun ripari oli ehkä paras viikko koskaan! Meiän ryhmässä kaikki oli aika ennakkoluulottomia ja lähti täysillä kaikkiin leikkeihin sun muihin mukaan ja oli iloisin mielin. Meiän pappikin oli rempseä ja hauska nainen, joten ei se leiri mitenkään tuputukselta tuntunut. Sain paljon hyviä kavereita ja löysin jopa parhaan ystäväni sieltä. En kyllä vaihtais noita muistoja mihinkään.
Riparista jäi miulle vain positiivisia muistoja. Sen uskonnollisen puolen käsittelyssä on varmasti jonkin verran eroja eri seurakuntien välillä, mutta ainakaan omalla leirillä en kokenut sitä mitenkään häiritseväksi; se oli opetusta eikä käännytystä.
Näin jälkeenpäin ajatellen riparin ehkä tärkein funktio oli sellasten tiettyjen suojakilpien poistaminen, mikä mahdollisti ihmisiin tutustumisen ihan eri tasolla kuin siinä iässä yleensä. Surullista (mutta erittäin opettavaista) oli huomata sit leirin jälkeen se, että ne samat ihmiset jotka oli leirillä ollu tosi avoimia ja mukavia aika nopeesti sit kuitenkin kasvatti taas sen kovan kuoren, jonka sisään piiloutua.
Nykyään pidän itteäni agnostikkona, enkä ole kirkon toiminnassa mukana, mutta maksan silti ihan mielelläni kirkollisveroa, koska miun mielestä kirkko tekee ihan hyvää ja yhteiskunnallisesti hyödyllistä duunia erityisesti lapsi- ja nuorisotyön ja ulkomaanavun saroilla.
Loistokommentti Joonas! Mitä tähän lisäämään!
Kirkkoon kuuluminen on hyväntekeväisyyttä minulle. Sillä (vero)rahalla tehdään muutakin, kuin maksetaan pappien palkkoja esim. ruoka-apu, diakoniatyö, nuorisotilat ja erilaiset tapahtumat.
Ripari oli mukava kokemus ja suosittelen kaikille.
@@otdens2570 En usko. Enkä kuulu kirkkoonkaan enää. Enempää ei viitti kommentoida
Ite en oo ikinä uskonu yhtää mihkää, mut menin riparille koska kaikki on hehkuttanu sitä. No olihan sielä ny ihan törkeen siistiä, oppitunnit oli ihan täyttä skeidaa, mut kaikki muu oli helvetin siistiä! Ite kans ujona ihmisenä ekat päivät oli tuskaa, en puhunu paljo kellekkää, mut sit jossai vaiheessa kaikki katos. Kyl menisin koska vaa uusiks samalla porukalla :D
Loistavaa tunteri!
Henkkoht. en käynyt leiriä. Kävin rippikoulun talvella/keväällä 2002-2003. Siihen vaikutti lähinnä se että näin pääsin ripille ennen kesälomaa ja sain kaikilta sukulaisilta rahalahjat hyvissä ajoin ennen kaikkia kesäloman tekemisiä. Riparista itsestään päällimmäisenä muistuu vain mieleen että se oli saatanan tylsää.
Henk.koht. erosin kirkosta jo 18-vuotiaana kun en ollut eläissäni mitään hyödyllistä kokenut saaneeni siltä instituutiolta. Omakohtainen usko loppui jo pikkukersana kun sukulaisia kuoli ympäriltä oikeastaan joka vuosi. Esikouluikäinen meikäläinen rukoilee rystyset valkosina että "Jäähän täti/setä/mummo henkiin?", eipä jäänyt. Kirkollisveroa ei huvita maksaa jo senkin takia että Suomessa on yksi EU:n övereimmistä verotuskäytännöistä muutenkin.
Nykyään minulla on kyllä uskovaisia frendejä jotka pystyvät tarvittaessa keskustelemaan raamatusta vaikka tuntitolkulla, mutta sulattavat silti erilaiset näkemykset. Itse en ole varma omasta kannastani, ehkäpä agnostinen maailmankatsomus. Teininä olin kunnon pommi näiden mielipiteiden suhteen mutta nyt vuosikymmen myöhemmin ei ole tarve yrittää saada ketään uskomaan yhtään mitään puolesta tai vastaan. Niin kauan kuin ei aiheuta vahinkoa muille saa mun puolesta uskoa vaikka pääsiäispupuun ja hattarapilvissä asuvaan Untamo-nimiseen kameliin(Sykerö-fanit tietää).
Ei oo mun videota ilman sun kommentteja, kiitos kun jaksat aktiivisesti ottaa kantaa videoon ku videoon! Tyhjentävää kamaa, en tiedä mitä vastata mut piristää aina kun näkee sun nimimerkin täällä. Kiitos. :) Kiitos myös kun jaoit kokemuksesi!
Tuli nostalginen fiilis kun puhuit Untamosta...Sykerö on paras!
Minä en mennyt riparille. En kokenut että olisi mitään ”järkisyytä” miksi sinne menisin. Kaikki kaverit ja sukulaiset tietysti pitivät riparille menoa itsestäänselvyytenä. Rahaa minulla oli aivan riittävästi, samoin kavereita. Ajatus siitä, että minulle annettaisiin lahjoja riparin jälkeen tuntui niin väärältä. Minulle oikein maksttaisiin siitä että menisin riparille. Trendi nykyään tuntuu nuorien keskuudessa olevan se, että riparille lähdetään juurikin sen rahan/lahjojen takia.
Olen nyt lukion ensimmäisellä. En koe jääneeni mistään merkittävästä paitsi. Se, että en käynyt riparia ei ole vaikuttanut elämääni negatiivisesti lähes mitenkään. Riparikesän jälkeen koulussa tietenkin kaikki puhuivat kuinka mahtava kesä heillä oli ollut jne, mutta ei se jättänyt minua totaalisesti outsideriksi. Kaverit ihmettelivät miksi en mennyt riparille, mutta ymmärsivät kyllä, kun selitin.
En koe että minulla olisi ollut mitenkään vaikea vaihe elämässäni, niinkuin sanoit. Tietenkin voin sen myöntää, että oli siinä sellaista pientä valtavirtaa vastaan taistelemista. Mutta voisin ihan hyvin uskoakin johonkin, jos siltä tuntuisi. Pidän alkuräjähdys- ja evoluutioteoriaa yhtä pätevinä selityksinä maailman synnylle kuin minkä tahansa uskonnon kertomuksia, sillä onhan tieteetkin vain uskomus siitä millainen ympäristömme on. Mistään ei loppujen lopuksi voi olla täysin varma.
Niinkuin sanoit, 15-kesäisenä ei tiedäkkään mistään mitään. Siksi juuri lähtisin hyvin varovaisesti harkitsemaan, kannattaako viisitoistavuotiaalle opettaa vain tiettyä uskontoa rippikoulun merkeissä.
Minun mielestäni rippikoulun perimmäinen tarkoitus on jättää kasvaville nuorille kiva kuva kirkosta. Kun heillä ei tosiaan ole suurempia mielipiteitä/tietoa erilaisista uskonnoista, niin kirkon on helppoa "istuttaa" uskonto heidän päähänsä. Ja syy tässä lienee sama kuin kaikessa muussakin nykyään: raha.
Ehdottaisin itse, että viisitoistavuotiaana pidettäisiin kaikille teholeiri kaikista suurimmista uskonnoista. Kaikki saisivat sitten valita, että mistä uskonnosta tykkäävät eniten, vai sopiiko mikään uskonto yleensäkkään omien ajatusten kanssa yhteen.
Jututettuani riparilla käyneitä, tosi monet sanoivat alkaneensa uskomaan rippikoulun jälkeen Jumalaan, enemmän tai vähemmän. Kun olen kysynyt syitä, niin kukaan ei oikein tunnu tietävän miksi. Noh toisaalta, onko nyt yleensäkkään kenelläkään mitään syytä uskoa yhtään mihinkään? Ei kai..?
Kuulun vielä kirkkoon, koska vanhempani niin haluavat, mutta aion erota heti kun täytän kahdeksantoista.
En halua kiistellä siitä, mitä muiden pitää elämässään tehdä. Kaikki tekevät omat valintansa. Ei ole minun asia tuomita ihmisiä sen perusteella mihin he uskovat tai siihen mitä käyttöjärjestelmää joku koneessaan käyttää. Se on niin turhaa!
Tiedän, että vanha video, mutta kommentoin nyt silti. Mua ei haittaa yhtään jos joku on ateisti, se on ihan fine. Ja en todellakaan tuomitse ketään ateistia. Mua kuitenkin ärsyttää se, kun jotkut (en yleistä) ateistit luulevat, että kaikki uskovaiset vain istuvat kotonaan palvomassa Jeesusta, ja paasaamassa synneistä ja syöttävät kaikille sitä, miten pitäisi elää, koska asia ei suinkaan ole näin. Esim. Minä olen uskovainen, mutta en silti ikinä esim. no tee noita edellä mainittuja asioita, en pakota ketään uskomaan mihinkään, olen aivan tavallinen ihminen. Teen ihan samoja asioita kuin ateistitkin. Ja toivon että ne jotka luulevat näin, niin nyt tajuaa, miten asiat oikeasti ovat. Tarkoitukseni ei ollut kommentillani loukata ketään, halusin vain ilmoittaa oman mielipiteeni :).
Mun ripari oli silkkaa tuskaa. Usein sanotaan et ripari on suunnilleen elämän paras viikko ja et siitä pitäs nauttia, bullshit sanon minä. En ole uskovainen mutta menin sinne koska se vaan kuuluu asiaan, vaikka muut leiriläiset olivat perseestä. Minä ja mun kaveri oltiin muille 17 riparilaisille "ne" tai "noi". Ei tultu toimeen muiden kanssa historiallisista syistä (kyllä, siis jotain todella vanhoja poliittisia riitoja, joihin me ei olla vaikutettu mut silti meistä ei tykätty) ja mukana oli ihmisiä, jotka teki mun yläaste-ajasta helvettiä. Ripariviikko kului meidän ollessa omissa oloissa ja muiden pitäessä keskenään hauskaa. Että jee jee ;/
Oikeesti tää on ihana lukee et jollain muullakin ollu ihan hirvee ripari. Kaikki muut hehkutti kaikkialla somessa sun muualla että toi oli varmaan yks mun elämäni parhaista viikoista ja sain tosi paljon uusia kavereita ja kaikkee mahtavaa. Samaistun ja sanon että bullshit. Ei ehkä ollut mikään elämäni hirvein viikko kuitenkaan mutta hirveä silti. Oppitunnit ja muut hartaudet ihan ok kun en muutenkaan mihinkään usko ja mulle on ihan sama mihin uskontoon kuulut kuhan et sitä mulle tule päin naamaa tuputtamaan. Mut ne ihmiset ja se ilmapiiri oli ihan järkyttävä. Minä ja mun kaveri ei tutustuttu siellä keneenkään uuteen ihmiseen. Siellä oli noin kolme erilaista ryhmää johon ihmiset liittoutu eikä pahemmin muille sitten juteltu. Kaikki insideläpät oli vaan sen yhen ison jonnemassalissu porukan juttuja joista muut ei ollu kuullu sanaakaan. Meitä ernuja katottiin halveksuvasti ja koitettiin puhua mahdollisimman vähän. Ilmeistä pysty heti päättelemää että ajateltiin kaikkea muuta kuin hyvää.
Että joo tosiaan. Kyllä siellä sen viikon selvisi mut harmittaa ihan sikana se että se olisi voinut olla se yks elämän parhaimpia viikkoja mut kaiken pilas ne ihmiset siellä. Kyllä se oli se yksi välietappi elämässä mennä sinne riparille mutta en todellakaan siitä nauttinut.
taijAize
Tervetuloa jengiin :/ Ihan niinku mä olisin ton tekstin kirjottanu, nii samanlainen toi mun kokemus. :D joo, itekki ajattelin et ehkäpä tutustuisin paremmin ihmisiin jne mut ei nii ei :O
Ite kävin protun, koska en pitäny riparia edes vaihtoehtona. Erosin kirkosta kasin syksyllä ja oon tosi onnellinen, että kaikki perheestä on suhtautunu ihan hyvin tohon protuun etc. Vähän ne ihmetteli mut ei muuta. Protu on oikeasti hyvä vaihtoehto, jos ei riparille halua mennä. Mulla oli siellä ihan mahtavaa ja tultiin kaikkien kanssa tosi hyviks kavereiks. Vitsi ku vois mennä uudestaan sillä samalla porukalla. :D
ripari huomenna hyvä kattoo tätä :)
noh? :D
Olin badass ja väärensin 3 viimestä kirkkokäyntiä ;) Ripari oli kyllä kiva, mutta vähän liikaa niitä oppitunteja, menin sinne sellasella fiiliksellä että siellä ei oo niitä paljoo yhtää mutta sitten tuli ekana päivänä pettymys kun saatiin aikataulut.. :D Ja Hauho on tässä Hämeenlinnan lähettyvillä ;)
Ite olin aika kriittinen uskontoja kohtaan sillon ku menin riparille. Olin sillee "Kristinusko on paskaa!!" Menin sinne rahan (jota nyt ei hirveesti tullu) ja sosiaalisten paineiden vuoksi. Ripari oli kuitenkin tosi hauska kokemus, meillä oli tosi hyvä porukka ja oli kaikin puolin mukavaa. Kun opiskeltiin jotain uskonnollisia juttuja nii tylsistytti eikä ne ollu kovin kivoja, mut ei nekään pahoja ollu. Riparin jälkeen olin paljon avarakatseisempi ja pidin kristinuskoa hyvänä asiana, vaikken kääntynyt uskoon. Nyt kun miettii nii ripari avas mun silmiä ja teki musta suvaitsevaisemman ja positiivisemman! Älkää jättäkö riparia väliin! Se on vaan hyvä juttu! :)
Mun ripari oli ainakin suoraan sanottuna ihan hirveä. Muistan kun tyttöjen kesken oli niin paljon kränää, että kaikki puhu vaan toisistaan paskaa ja kiusasivat ihan suoraan toisia. Ja tottakai siellä oli yks huoneellinen tämmöstä porukkaa jossa ne kaikki ärsyttävät muijat oli. Taisin huokaista helpotuksesta kun se viikko loppui saatika vielä vuoden päästä huokaisin enemmän kun porukka hajosi pitkin Suomea, thank god...
:( voi ei!
Itellekki jääny vaan hyviä muistoja riparista, tai oikeestaan mun kohalla seurakuntaleiristä, koska kuuluin vanhempien kautta vapaakirkkoon. Olin Hangossa 2 viikkoa ja se leiri oli nimenomaan hauskaa niiden kavereiden ja paikan takia ja olin jo siihen asti käyny paljon eri leireillä, eli oli lähinnä leiri muiden joukossa. Vuos leirin jälkeen meillä oli vielä pitkän viikonlopun mittanen leiri samalla porukalla samassa paikassa ja se oli ehkä vielä hauskempi reissu. Et jos jotain se jännittää tai hirvittää, niin eipä kannata turhaan sitä miettiä, vaan lähtä sinne ihan vaan tutustumaan uusiin kavereihin ja pitämään hauskaa.
Ja eipä se leiri itellä muuttanu mun uskomista mihinkään. Olin ollu ja olin edelleen leirin jälkeen lapsenuskossa ja nykyään uskon faktoihin. Ihan totaali ateisti en siis oo, koska pidän mielen auki uusille faktoille, joita pystytyään todistamaan. Ja oon Eetu sun kanssa siinä ihan samaa mieltä, että uskonnoista väitteleminen on kyllä typerää. Oma kantansa kannattaa tuoda toki esiin, mutta ei siitä kannata väitellä, vaan ennemmin pitäis arvostaa sitä toisen mielipidettä ja mahdollista uskoa. Se, että joku uskoo johonkin uskoontoon ei oo multa mitenkään pois, eli jos joku kokee sen hyvänä asiana, niin antaa mennä vaan.
Mun ripari oli ihan huikeen mahtava! :) Tutut ihmiset, hauskat ja humoristiset työntekijät, ne kruunasi koko viikon ♥ Lempikin alkoi siellä virallisesti roihuta ensimmäistä kertaa... Omien kokemusten vuoksi oli vaan PAKKO lähtee sitten isoseksi leirille kahtena seuraavana vuonna. Voi niitä aikoja... :)
Sulla on kyllä aina hyviä mielipiteitä ja fiksuja sellasia :) Mukava katella tällasta välillä, joka osaa puhua fiksusti ja omana itsenään!
Ite kävin just riparin ja nyt on semmone kauhee haikee/tyhjä olo ku ei oo sitä ripariporukkaa ympäril :D
Manu Eemeli mun ripariporukka on täys paskka
Mulla oli/ mä kävin tänä kesänä 2015 riparin ja se oli iha helppoo ne opiskelut jne. Mullaki vaa positiivista palautetta meidän riparilta. Oli mun elämän paras viikko ja ikävä takasin💕 ikävä kavereita/ muita leiriläisiä, ikävä isosia ja ohjaajia, ikävä ylipäätään takasin riparille💕😙 suosittelen kaikkien menevän
Vitun uskovainen
+ZksLol jj onks siinä jotai väärää? :D
Itellä ainakin oli kiva ripari! Täältä järjestettii Viroo ripari ja sielä vietettii viikko. Oli kyl kiva kokemus! En mitenkään uskonnollinen ole ja enemmänki huvitti se jeesustelu :D
Kyllä jotku sukulaiset vähän ihmetteli ku vastasin kaikkiin riperikyselyihin että meen protulle (olen ateisti, uskovaiset uskokoot mitä haluaa, ei ole mun asia) ja sieltä jäi tosi hyvät muistot ja paljon uusia kavereita. Jos ei ripari syystä tai toisesta houkuta, niin harkitkaa protua, suosittelen lämpimästi :)
Oma riparini loppu just eilen, ja se oli aivan huikeeta! Ainoo huono puoli siinä oli se, että yks mun huonetoveria tuppas häiritsemää öisin ja naposteli toisten herkkuja, mutta leiri oli muuten yks mun elämän parhaimmista hetkistä! :D
Ja mää uskon tähän:
Eetu meidän, joka olet ruudun toisella puolella, pyhitetty olkoon sinun pelitaitosi, tulkoon sinun rust-valtakuntasi, tapahtukoon sinun tahtosi myös rage kuten myös normaaleissa peleissä. Anna meille tänä päivänä meidän joka päiväinen striimimme Ja anna anteeksi meidän adblokkimme niin kuin mekin annamme niille jotka eivät sitä osaa oikein käyttää. Äläkä saata meitä kiusaukseen vaan ohjaa meidät pois pahoista tavoista, sillä sinulla on puheenlahjasi, huumorintajusi ja kunniasi iankaikkisesti ough KyyKKis.
get a life
Olin riparilla viimekesänä. :) Fiilikset mentäessä oli täysin ennakkoluulottomat, vaikka vähän jännittikin. En vaihtais niitä muistoja mihinkään, ihanat isoset ja vaikka mitä. Lähennyin paljon 'vanhojen tuttujen' kavereiden kanssa ja osallistuin kaikkeen! :) Tää huipentu vielä ihanaan konfirmaatiojuhlaan. Ihan mahtava kokemus kaikinpuolin!
Ite en ole ikinä kuulunut kirkkoon enkä ikinä tule kuulumaan, paitsi jos näen itse jeesuksen. En myöskään käynyt riparia ja nyt tuntuu että jäin jostain paitsi. :(( Mutta, en ymmärrä mitä se mulle kuuluis uskooko joku muu, jehovat ja muut sellaiset oikeesti ärsyttää, kierretään tunkemassa uskontoa väkisin kurkusta. Itse noudatan elämän ohjetta joka on aika hyvä: älä puutu muiden asioihin ellei se asia liity sinuun, älä tuomitse muita, jätä se tuomio istuimille.
Tuo uskonnosta keskustelu on hieman laajempi asia kuin se mihin yksittäinen ihminen uskoo ja mihin ei. Uskontokriittisyys kumpuaa siitä, että uskonnolliseen toimintaan kulutetaan verorahoja ja uskonnolliset arvot vaikuttavat päätöksentekoon myös asioissa, jotka eivät liity uskontoon.
Suomessa esimerkiksi yritykset joutuvat maksamaan yhteisöveroa, josta osa menee kirkolle. Tästä ei voi vapautua mitenkään. Homojen tasa-arvoisen avioliiton vastustajat ovat myös suurilta osin uskonnollisia ihmisiä ja perustelevat argumenttejaan uskonnollisin perustein, vaikka eivät sitä välttämättä ääneen sanokaan.
Nuo rahat voitaisiin käyttää niin paljon hyödyllisempiinkin asioihin kuin olemattomien palvontaan. Ateisti ei yksinkertaisesti voi välttyä siltä ajatukselta, että maailma olisi parempi paikka ilman uskontoja.
Uskonnoista väittely ei ole myöskään siinä mielessä turhaa, että se tuo kuitenkin eri mielipiteitä esiin. Tällöin lukija voi alkaa kriittisemmin arvioimaan omia uskomuksiaan. Toki tämä on eri asia kuin jonkun kiusaaminen hänen uskontonsa takia.
z ahio Todista
@@marsjaatelo5697 Tiedän että on yli vuoden vanha kommentti mutta... Ootsä Tosissas? Tyyppi vastaa kolme vuotta vanhaan, asialliseen kommenttiin yhdellä sanalla. Todista! Mikä pitäis todistaa? Se että Suomessa pitää maksaa veroa jos kuuluu kirkkoon?
Vinkki elämään:
Tässä tilanteessa sun pitäis todistaa väite vääräksi eikä kinuta väitteen todistamista.
@@luqky4833 :D
Oma ripari oli aivan ihana!😍 Kävin siis 2016 Herättäjä-Yhdistyksen Aholansaaren riparin Ahis 7:n (molemmat musaleirit 3+4 yhdistettiin). Meidän leiriporukka oli aivan mahtava ja isoset olivat ihanan tsemppaavia. Sain myös paljon uusia ystäviä ja uusia parhaita kavereita. Sitä fiilistä ei oikein voi kuvata.
Ite kävin Fifteen-leirillä kesällä 2006. Se järjestettiin Espanjassa ja se viikko oli yks elämäni parhaista tähän asti. Se että siellä oli opetusta eri aiheista mm. Raamatusta, ja se muu aika ennen ja jälkeen raamattutuntien oli tosi kivaa. Oli paljon hauskaa tekemistä ja porukka oli ihan huippu!! Siellä sai kokea monia mahtavia asioita, ja sai uusia kavereita ja ystäviä. Henkilökohtaisesti ajateltuna se ei ollu Raamatun sanan pakkosyöttämistä vaan sai oppia uusia asioita. Itse odotin mielenkiinnolla millainen porukka ja leiristä kokonaisuudessaan tulee.. Usko Jeesukseen on määritelly mun elämää jo 17 vuoden ajan. Se on ohjannu suuntaviivat omassa elämässä sellaiseksi kuin itse ajattelen olevan moraalisesti oikein tai väärin.
Itselläni alkaa ripari vasta loppu kesästä vasta :D Lappiin vaellusleirille kavereitten kanssa, kuulostaa erittäin hyvältä. Ensimmäinen tapaaminen ryhmän kanssa on vasta tulevana lauantaina, joten en ole muita ryhmäläisiä vielä tavannut. Toivottavasti on kiva ryhmä.
Kirjotan varmaan riparini jälkeen tänne, miten kaikki meni :D
Miten meni perkele
Mun ripari oli yks parhaimmista kokekmuksista mun elämässä. Tapasin niin paljon mahtavia ihmisiä. Ihastuin yhteen tyyppiin, jota mietin vielä tänäkin päivänä. :)
Ite en usko jumalaan ja en ole uskomassa ainakaa omasta mielestä mutta mitä nyt kaverit sai 700-1000e niin eiköhän se viikko oo sen arvonen sit :D (oon 7 luokkalainen lol et ens vuon sit)
Todellakin positiivinen kokemus tuo ripari :) Itse olen myös ujohko ihminen ja en tuntenut yhtään ketään rippikouluun mennessäni. Hyvinkin pian tutustuin ihmisiin ja kävin mielelläni riparitapaamisissa ja kaiken kruunasi erittäin nasta leiri! Leirillä pääsin tutustumaan entistä paremmin siellä olleisiin ihmisiin ja muistoni ovat pelkästään mukavia. :) Parhaiten muistan sellaisen "ristiinnaulitsemisen" missä isoset ottivat meidät yhden kerrallaan metsän reunalle, laittoivat silmille liinan ja lähtivät taluttamaan pitkin poikin metsää. Jonkin ajan päästä pysähdyttiin ja ranteiden ympärille laitettiin narut, kädet vedettiin sivuille ja alkoi kuulumaan "naulan hakkaamista". Fiilis oli tosi jännittynyt, koska ei ollut yhtään hajua, mitä tapahtuu :D
Kävin vähän erilaisen riparin, missä lähettiin Åreen laskettelemaan. Oli ihan super kiva ripari, oli kavereita mukana ja muutenki ihan huippuhyvä porukka! Kävisin mieluusti uudelleen! :)
Mulla oli todella hauska ja mukava rippileiri. Ei voi kyl muuta sanoa. Ihanaa oli tutustua uusiin ihmisiin ja pitää hauskaa. :)
Tosi hyvä video ja aiheelliset kommentit! Ite kävin riparin 2010 ja nyt meen kesällä 7. riparille isoseks, mut ekaa kertaa kehitysvammaisten leirille. Oon ns uskovainen ja vaikka oon aina uskonu, ni ripari sytytti kipinän, joka kasvo liekiks isoskoulutuksessa.
En ees muista mitä ajattelin ennen leiriä. Menin innoissani sinne, koska leirit on aina kivoja ja sinne tuli paljo kavereita mukaan. En muista opetuksista mitään ja nykysin leirillä me vaan kerrotaa miten asiat on kristinuskos ja annetaa nuorelle valta päättää itse. Sillon 2010 meijä piti sanoa "Tahdon" ku meilt kysyttii konfikses jotai, et halutaanko vahvistaa uskomme. Nykyisin sekin on vaihdettu kehoitukseen, joka ei vaadi nuorelta mitään päätöstä. Kamala romaani :D Sait uuden tilaajan musta! Nii asiallista tekstii! :3
Tää video tuli tosi hyvään paikkaan, koska mullaki oli tänään eka riparitapaaminen ja oon menossa kesällä leirille. En usko erityisesti mihinkään, mut meen sinne iha vaa kokemuksen ja uusien tuttavuuksien takia 😊
Nii hyvä video taas :) Mä ite kävin riparin pari vuotta sitten ja alkuvaikutelmathan oli justiinsa että voi luoja, ei siitä varmasti mittää tuu. Kuulun kirkkoon ja en oikeestaan tiiä mihin uskoa. Tosi huonoina aikoina voin suoraan sanoa että oon rukoillut jumalalta, mutta lähinnä enimmäkseen se oli semmosta että yritän saaha itteni uskomaan että jos teen niin, nii kaikki päättyy paremmin.
Nii se ripari sitten. Olin lasketteluriparilla, eli käytii kolme kertaa sen viikon aikana laskettelemassa. Kokemus oli ihan huippu! Sain paljon hyvii uusia kavereita ja kaikki iltaohjelmat (sketsit, yms.) Oli hauskoja ja niissä kyllä kulu aika. Kyllähä siellä oli niitä uuvuttaviaki tunteja jossa luettiin raamattua, mutta sit siellä oli myös niitä tunteja, missä pohdittiin iha vaan elämää, rakkautta, kuolemaa yms. Nii niistä tunneista oikeesti tykkäsin, koska ne pisti ajatteleen.
Riparista mulle tuli uusia ajatuksia päähä elämästä ja miten hyödyntää elämä oikein ja just ne kuolemaa/rakkautta käsittelevät tunnit muutti mun ajattelutapaa. Jumalaa kohti mun ajattelutapa ei kyllä muuttunu. Kaikinpuolin ripari oli ihan huippu kokemus :)
Mä uskon tieteeseen. Se on todiestettua ja se kehittyy kokoajan eteenpäin, toisin kuin tuhansia vuosia vanhat uskonnot.. :)
Itellä ainakin pelkästään hyviä ja mukavia muistoja riparista! Toki ne kaikki oppitunnit yms oli tuskaa, mutta uusiin ihmisiin tutustuminen ja se yhdessä olo oli mahtavaa - ruokaakin sai koko ajan suuhunsa!
Mulla ripari odottaa enskesänä :D odotukset on kovat!
lähin riparille viime kesänä vähä sillä fiiliksellä et ei se voi olla kivaa ku vaan koko viikon joutuu kuunnella jotai uskonnollisia asioita, mut positiivisesti kyl yllätyin, oli nimittäin ehdottomasti yks elämän parhaista kokemuksista mitä oon kokenu ja menisin heti uudestaa jos vaan sais mahdollisuuden! :)
Kävin itse riparin melkeen 3 vuotta sitten ja se oli kyllä kesän kohokohta :) Oli ihan mahtavaa ja sain hyviä kavereita! En edes usko jumalaan tms, se oli musta vaan ihan hiton hauska leiri.
Vähän sama juttu ittellä, kun 3 vuotta sitten kävin riparin. Uusia kavereita ei nyt tullut, kun asun maalla, missä kaikki periaatteessa tuntee toisensa :) Mutta oli kyllä paras leiri, missä oon ollu. Pääs uimaan ja tekee muuta siistii kavereitten kaa, eikä niitä "oppituntejakaan" ollut paljon verrattuna vapaa-aikaan yms. hauskaan toimintaan. + Ruoka oli sairaan hyvää 100x parempaa kun koulussa for example :D
Ite kävin riparin viime vuonna, talvella ja hauskaahan se oli :). Ei se mitenkää kauheeta oo ainakaa omasta mielestä. Aika paljon oli vapaa-aikaa ja se oli sit ihan mukavaa. Vaikka ite en sillee usko siihe ylempään voimaan kovin paljoo, silti se oli mukava kokemus!
Hyvä idea videolle. Suurin osasta meistä on käynyt tai menee. Itse olin pirun skeptinen siitä mutta loppujen lopuksi loistavat fiilikset vaikka paskoin olkapääni:)
Itse olen ateisti enkä sitä tuolla huutele, sillä mulle on yks hailee uskooko joku vai ei. Ei ittiääkään vaan kiinnosta. Ei se muuta sitä ihmistä sen erilaiseksi jos uskoo. Inhoan sellasia ateisteja jotka repeää housuistaan kun kuulee sanan jumala tai keskustelee uskovaisen kanssa eikä yhtään jousta omista mielipiteistä vaan pitää ihan piruuttaan alkaa jotain aiheesta sanomaan vastaan jos puhuu tälläisistä aiheista. Niinku muilla ei sais olla omia mielipiteitä.. itse kuuntelen mielellään ihmisiä kun ne puhuu aiheesta josta en pidä/ välitä, sillä se on hänelle mielenkiintoista ja tärkeää ja itse laajentaa tietoisuutta myös siitä aiheesta mihin ei oikein perehdy :D en nyt tarkoita mitään perseen nuoleskelua vaan sitä että koittaa ymmärtää toisen mielipide ja ajatella positiivisesti muidenkin asioista! Itse tykkään keskustella asiasta järkevästi eikä sillä että lytätään toiset vuoro vuorolta, kumpikaan ei jousta ja loppujen lopuksi toinen pahoittaa mielensä...
Ps. Hassua kyllä että nykypäivänä on "kauheeta" jos uskoo ja ennen uskonto oli pakollista ja maailman kauhein asia oli jos joku ei uskonut.. :) on se jännä! :D
laita kuulokkeet päähän --> katso video --> mitä vittua --> kerää passeja johonkin vihkoon -->pysäytä video -->kelaa taakseppäin --> katso --> huomaa korjaus leimoja --> naura kuin hullu :DD
Rispektit täältä kirkkoon kuulumisesta ja riparin käymisestä Eetu ! juuri tässä kuussa itseasiassa tuleekin 10 vuotta kun riparin kävin, silloin myös riparin käymättäjättäminen oli enemmän epänormaalia kuin sen käyminen.
Sinulla on luultavasti käynyt tuuri, sillä omalla riparilla tuli "Darwin kääntyi kuolinvuoteellaan uskovaiseksi"-skeidaa ja muita valheellisia kärjistyksiä tiedeyhteisöstä ja sen toiminnasta. Kyllähän siitä tuli nautittuakin ajoittain, sitä en kiellä.
Jos haluaa pelkän siistin leirikokemuksen, niin onhan sitä mahdollisuus mennä myös protuleirille. Tästä ei vain liiemmin puhuta, koska valtiouskontona on kristinusko ja ripari nähdään oletusarvona, mikä on ihan oikeasti vähän nihkeä juttu. Kukaan lapsi ei synny esimerkiksi kristityksi tai muslimiksi, vaan usko etenee sukupolvissa nimenomaan perinteiden kautta.
Pakko myös sanoa sen verran, että eihän uskosta (tai sen puutteesta) väitteleminen ole millään muotoa "häviäjän" asennetta. Kyllä henkilökohtaisista näkemyksistä tulee voida keskustella avoimessa yhteisössä, eikä usko ei ole poikkeus. Toki jos joku saa elämäänsä lohduketta vain ja ainoastaan uskostaan, niin mikäs siinä - ei sitä tule tietenkään pois riistää. Sen tulee kuitenkin kestää kriittinen tarkastelu, sillä joskus uskon asiat ovat aivan jumalattoman vaarallisia. Esimerkiksi homeopatiaan hartaasti uskova vanhempi tapatti lapsensa vakaan uskonsa vuoksi tarjoamalla hänelle homeopaattisia lääkevalmisteita (jotka eivät muuten toimi), kun olisi pitänyt tarjota ihan oikeata lääkitystä. Ja tämä on vain yksi esimerkki siitä, että yksilöt ja yhteiskunta "suvaitsevat kaikkia näkemyksiä". Kaikki näkemykset eivät faktuaalisesti ole samanarvoisia, eikä sitä ole rikos tunnustaa.
Kiitos keskustelun avaamisesta ja näkemyksiesi jakamisesta! :)
Hyvä kommentti. Kiitos.
Itse vietin rippileirini eqyptissä. Pakko sanoa että se oli todella mahtavaa! Vieläkin voin sanoa että yksi elämäni parhaista viikoista kavereiden kanssa oli siellä :)
vois kerätä passeja vihkoon XD
Ite kävin riparin -12 ja sen jälkeen leireillyt joka kesä isosen/apparin roolissa jopa kaksi kertaa kesässä. Tänä kesänä seittemäs leiri vissiinkin tulossa eikä loppua näy. Ripari oli mun tähänastisen elämäni parhaita kokemuksia. Seurakunta ja ripari tuonut niin paljon muistoja, mahdollisuuksia ja mahtavia ihmissuhteita, että suosittelen. Vaikkei ihan välttämättä uskoisikaan mihinkään. Vähän sama asia kun intti. Kannattaa kokea, koska ihan älyttömän mahtava kokemus. Eikä se oikeesti ole sellasta "pakkopullaa" mitä luullaan.
Kävin riparin pari vuotta sitten ja menin sinne avoimin mielin. Leiri oli paras leiri mitä oisin koskaan osannu toivoa, meidän ryhmä oli ihan huippu ja sieltä jäi todellakin hyviä tyyppejä mun elämään. Mä en ole uskovainen, en tule uskovaiseksi, mutta silti oon mukana seurakunnan hommissa. Mä kiinnostuin seurakunnan hommista omien isosten takia :) Oon nykyään isoskoulutuksen käyny ja meen isoseksi jo toista kesää peräkkäin. Siitä saa uusia kavereita, kokemuksia, voi ottaa kuvia sieltä ja siitä saa vielä palkkaa! :) Tottakai sit ku oon isosena, en näytä omaa suuntautustani uskon asioihin, sillä annan kaikille mahdollisuuden miettiä omaa uskoaan. Kannattaa mennä riparille! :)
itsellä oli noin vuosi sitten rippileiri ja tykkäsin olla sielä! ja kun yleensä kaikki sanoo että ne oppitunnit sielä on iha shaibaa nii mun mielestä ne oli vastapainoa sille kaikelle kivalle mitä sielä tehtiin. ehdottomasti yksi elämäni parhaista viikoista! suosittelen! :)
Ite kävin protun joka oli aivan mahtava, tein paljon kavereita ja oli tosiaa parhaita viikkoja koko elämässä - ja mikä parasta, ei ollenkaan jeesustelupaskaa! Jos olisin menny protun sijasta riparille niin luulen että olis sekin ihan hauskaa ollut mutta nuo uskontojutut olis huomattavasti huonontanut kokemusta. Mitä olin ennen leiriä muiden riparikertomuksia kuullu, protu vaikutti muutenkin kivemmalle vaihtoehdolle eli siis pelkästään uskontohöpinöiden takia protua valinnut.
Itse olen täysin samaa mieltä kanssasi tuosta millaista ripari oli. Erittäin hauska viikko kavereiden kanssa ja tulihan siellä varmaan 10 uuttakin kaveria. Meidän riparille sattui todella hyvä porukka ja siksi leiri varmaan jäikin todella positiivisena mieleen. Itseänikään ei uskonto pahemmin ole koskaan innostanut, mutta kuulun silti edelleen kirkkoon.
huikee kokemus mulle! tutustuin uusiin ihmisiin, löysin enemmän itteäni, tulin uskaliaammaksi ja avoimmaksi :) kivaa oli ja paljon naurua ja kokemuksia riitti
silloin ku kerättii niitä leimoja siihen passii ajattelin et se on iha perseestä, koska ei vaan kiinnostanu. Mut se ite leiri oli aivan mahtava kokemus! Se on just sellain et se tulee vaa kerran elämäs. Kannattaa mennä iloisin mielin sinne leirille ja pitää hauskaa! :D
Parhain viikko mun elämää :)
Viime kesänä kävin riparin, ja rasittiha niitte leimojen kerääminen(meil oli sellane vihko joho piti laittaa messujen ja kaikkien sellasten asioitten sisältö ja sitte nimikirjotus siihe messun pitäjältä). Mutta se viikko itessää siel rippileiril oli aivan mahtavaa päivät pitkät oli kaikenlaista uskonto juttuu ja piti opetella esim. 10 käskyy ja isämeiänrukouksen jnejne... ja sitte saunottii. parasta
Mull oli just hiihtolomalla ripari. Aivan mahtavuutta oli! Ei se raamatun teksti niin paljoo mieltä painanu ja oli koko ajan ihan sairaan hauskaa :)
Mulla kans oli iha automaattista se, et menin riparille. Mun mielest se on sillai hassuu et nykysi niin moni jättää sen välistä. Mä kävin riparin niinku hmm 3 vuotta sitte, loppujen lopuks se oli ihan kiva kokemus, ja tavallaan yks elämän etappi. Riparilla opin just tosi paljo uskonnosta yms, mutta en muuttunu yhtään enempää uskovaiseks, oon just samallai ku sä että en usko ns mihinkään.
Muistan ennen riparii, kuinka siit oli stressi, että siel piti opetella muutamii niit rukouksii tms uskontunnustus ulkoo, mut hyvihä ne oppi siel ja muistuu viel tänä päivänäki ! :D
Mun mielest kans ku avoimil mielil menee ni kyl pärjää :)
Sori, kommentoin vähän myöhään :D Mulle oli kanssa aina selvää että 15 vuotiaana mennään riparille. Olin uskos jo sillon ja sen takii riparin jutut oli mulle aika tavallisii. Oli kuitenkin ihan mahtavaa! Siellä oli paljon mun kavereit, mun kaksossisko ja mun paras ystävä. Isoset oli mahtavia, leirinvetäjät oli mahtavia... :) Oppikset oli kauheen tylsiä ja hartaudet puuduttavia koska en ole ikinä tykänny hartaasta menosta, mutta usko vahvistui siellä. Mun kaveri oli aluks silleen et "Jöö paskat mää minnekkään riparille lähden vittu nyt!" mutta kyllä sekin sen viikon jälkeen totes et oli siellä ihan kivaa. Ripari oli yks parhaist kokemuksist ikinä! :)
Mun ripari oli ihan huikee! Leiriläisistä en etukäteen tuntenu kun neljä mutta sieltä lähtiessä kaikki. Parhaat uudet kaverisuhteet tein mun kahen isosen kanssa ja ollaa vieläkin tosi hyviä kavereita. Oman leirin jälkeen olin aivan varma että meen ite isoseksi ja viimekesänä olinkin ekalla leirillä isosena, sekin ihan yhtä huikeeta! Ja lopuksi vielä että en osaa oikein sanoa mihin uskon. En usko siihen Raamatussa kerrottuun Jumalaan, mutta uskon että joku isompi tuolla ylhäällä on. Taivaaseen tosin uskon, ja helvettiin :D
Oma ripari kokemukseni oli todella lämminhenkinen ja tiivis. Kuulun siis kirkkoon edelleen, mutta en uskonnoista sen enempää piittaa. Jokainen uskoo mihin haluaa, mutta kokemuksena tuossa iässä oli varsin loistava sillä asuin suht pienellä paikkakunnalla ja en ylä-asteella juurikaan tuntenut "syrjäisemmiltä" seuduilta tulevia oppilaita asuin siis lähellä keskustaa ja rippileirilillä tutustuin täysin uusiin kavereihin ja tyttöihin! Itse en mieltänyt asiaa mitenkään pakollisena vaan itseasissa kaikki miltein kävivät rippikoulun. Näin "vanhemmalla" iällä kun muistelee niin tulee itse asiassa ikävä kyseistä aikaa. Suosittelen kaikille lämpimästi jotka edes miettivät sivuuttavansa kyseistä leiriä. Ja jottei minua luulla "Himouskovaiseksi" niin ei mielipiteeni Päivi Räsäsestä on että kyseinen nainen voisi samantien erota eduskunnasta. :)
Olihan se ripari melkei jopa pelottava ajatus aluks.. Ite mietin muutamia viikkoja ennen leirii, että ei.. pääsis nii paljo helpommalla jos ei kävis ollenkaa. Vaikka jo kolmisen kesää siitä onkin niin näin kokemusta rikkaampana voin sanoa, että oli myös mulle yks elämäni parhaista viikoista. Tunnelma oli ihan maaginen kun leirin lopuks kaikki oli niin yhtä porukkaa vaikka harva tunsi toisensa aluks. Hauskaa ja mukavaa oli.. suosittelen kaikille.
Oma ripari oli ihan jees mutta siellä oli loppujenlopuksi liikaa tätä että usko siihen jumalaan ja jeesukseen. minä en itse usko kumpaankaan eikä kiinosta lukeakkaan tai kuunella sitä soopaa. joku uskoo ja joku ei. Olihan riparilla hauskaa että sai uusia kavereita ja siellä sai kokeilla vuorikiipeilyä, se oli nastaa. Yksi asia siellä oli yhtä helvettiä oli se että piti 10 rukousta muistaa ulkoa ja kertoa ne jommalle kummalle papille kaikki 10 esim isä meidän rukous. Aivan hirveää oli miettiä sitä koko ajan että saako ne läpi ja jos ei saa ni joutuuko käymään sen uudestaan, minusta siellä pakotetaan uskomaan sellaiseen mihin ei toinen halua uskoa ja näissä pakollisissa kirkoissa käyminen oli yhtä helvettiä. ne ei kiinostanut minua pätkääkään. kerrankin sunnuntaina kävin jossain konsertissa mikä oli kirkossa mutta mä en jumalauta saanut siitä mitään merkintää siihen ihme vihkoon että olen käynyt sielllä koska se ei ollut jumalanpalvelus! olin valmis siinä vaiheessa laittaa hanskat tiskiin. en lähtisi toista kertaa...
ihan mahtava kokemus, yks parhaimpia tähän mennessä :) en vielä 17-vuotiaana osaa vieläkään oikein hahmottaa mihin uskon, muttei ripari ollut kuin hyvä juttu suht tylsine oppitunteineen. itelle kävi niin, että tunsin kaikki paitsi pari ihmistä entuudestaan, mutta kaikkien kanssa tuli erittäin hyvin toimeen !:)
Ihmiset hyvät menkää riparille, se tulee olemaan jotain niin upeeta:D ei tarvii miettii niit kirkkojuttui ei tarvii tulla uskoon tai mitään voi sanoo iha avoimesti ettei usko jumalaan:) ittelläni oli aivan mahtava ripari viimevuonna ja sain sairaasti uusii frendei ja se oli oikeesti mun elämäni hauskin viikko:D nyt tänäkesänä oon menossa kahdelle riparille isoseks ja odotan sitä innolla:)
Mä en oo käyny sellasta normi luterilaisten riparia vaan seuriksen, eli seurakuntakoulu leirin ja se on siis vapaaseurakuntalaisten ripari mut on vähän erilainen ja kestää pidempään.
Mulle jäi kans ihan mahtava fiilis seuriksesta ja sain kavereita yms yms. Ja muistan seuriksen alkamista edeltävänä päivänä katoin itteeni peilistä ja ajattelin et hyvästi vapaus, koska aattelin ei se ny niin ihmeellinen leiri oo ja siel ois ihan kauhee kuri. Äiti sano aina mulle et se tulee olen mun elämän parhaita kokemuksia ja että tuun sieltä pois itku silmässä ja niin mä tulinki ja se oli ihan oikeesti mun elämän paras kokemus!!!😍
Oon aina ollu sellasessa "lapsiuskossa" että taivaassa on taivaan isä joka suojelee meitä ja rukoiltiin joka ilta että "kiitos taivaan iskä tästä päivästä ja kiitos että........." mut seuriksella mulle vasta valittu se, mitä se usko oikeesti on ja kuinka suuri Jumala on. Sen jälkeen oon käyny meijän vapiksen nuortenilloissa ja saanu sieltäkin parhaat kaverit ikinä. Nykyään oon myös bändissä, joka vetää ylistystä englanniks joka su enkunkielisessä jumiksessa. Oon niin onnellinen että mun tie on seuriksen jälkeen johtanut omaan ja myös toiseen seurakuntaan eli hml helluntaiseurakuntaan. Oon aina kuulunut vapiksen mutta ei oo ollu kiinnostusta käydä. Multa ois jäänyt niin paljon kokematta ilman seurista.
Menkää seurikselle/riparille, ette tuu katumaan että menitte!!😉
Itse kävin prmeteusleirin roparin sijasta. En uskonut mihinkään, mutta halusin silti sen leiri kokemuksen=täydellinen. Viikko oli mahtava ja jos nyt pitäisi tehdä valinta riparin ja protun välillä, valitsisin silmää räpäytämättä protun. Sinne ei tullut paljoa kavereita koulusta tai edes samasta kaupungista, mutta sain paljon kavereita ympäri suomea.
Itsellä oli ripari viime kesänä eli oon -98, menin riparille lähes pakolla koska olin harkinnut jo sen kesken jättämistä jostain syystä. Noh, ripari olikin yksi parhaista viikoista ja nyky hetkellä menossa kesällä isoseksi :) Rippileiristä ja seurakuntanuorista on usealla suuret ennakkoluulot, mutta todellisuus on yleensä hyvin erillainen. Suosittelen edes kokeilemaan ja käymään riparin! :D
Niin paljon muistoja viime kesältä :) hyvä video!
Olin hiihtolomalla riparilla ja se oli mun yks parhaimmista kokemuksista ja sain paljo uusii frendejä! Ja eetu sä puhut asiaa! :)
Hienoja kokemuksia kun sen tietyn porukan kanssa ollaan tiiviisti koko viikko. Myös ryhmätehtävissä saatiin hauskoja näytelmiä aikaseks. Oma ripari oli mitä oli ja siks isoseks ryhdyin. Niiltä oman riparin jälkeisiltä leireiltä onkin sitten parempia kokemuksia. :)
Vihdoin uutta videoo :) Meinasin jo huolestuu ku oli niin monta päivää tos välis :D
Miul oli ripari just hiihtolomal ja se oli ehkä maailman mahtavi viikko ikinä ! ♡
Oon nähny miu riparilaisii joka viikko sen jälkee ja ootetaa nyt innol konfist ja ripari kesää :D
Ens kesänä riparille! :D Avoimena mennään ja uskon et tulee olemaan hauskaa! :)
Minulla on kanssa hyviä muistoja riparileiriltä. Tunne kaikki silloin leiriltä olimme kakki samasta koulusta ja , kun on pieni paikkakunnalla käynyt riparin. Meitä 22 leiriläistä, 8 isosta ja 2 pappia sekä nuoriso-ohjaaja. Siitä on jo pian 5 vuotta, kun olen käynyt rippikoulun. Parasta leirillä oli, kun 2 leiriläistä täytti 15 vuotta leirin aikana ja me pääsimme sellaiseen tapahtumaan, kun Karkku gospel. Siellä oli uskonnollista musiikin konsertejä ja loppu-illasta oli jumalanpalvelu olimme ehtooliseen saakka. Itse kävin alku-kesästä leirin ja järvi vesi oli kylmää
Noniin tää aihe onki semmonen mistä mulla on paljon sanottavaa! Ensinnäkin, mullakaan ei ollu mitään epäselvyyttä siitä ettenkö menis riparille, ainakin sillon neljä vuotta sitten se oli aikalailla itsestäänselvyys myös että kaikki menee riparille. Meillä oli ennen riparia muutamia tapaamisia, niin porukka tuli tutuks vaikka kaikki olikin samalta yläasteelta. Leiri pidettiin kahdessa osassa, koska se pidettiin pääsiäisen aikaan, eli ensin ollaan pe-su leirillä ja sit kun on nää pääsiäisen pyhät, niin to-ma. Tykkäsin leiristä tosi paljon, isoset oli kivoja, samoin vetäjät. Leiriporukkakin oli tosi jees, mitä nyt vähän levoton ja muutama jouduttiin laittaan leiriltä pois kun jäivät tupakasta kiinni.. No sit riparin jälkeen mietin tosi paljon sitä isoskoulutusta, ja koska muutama kaveri lähti kans mukaan niin päätin sit kans koittaa. Ja se on ehkä yks parhaimmista valinnoista mun elämäs! Oon oman riparin jälkeen ollu isosena neljällä leirillä, yhdellä päiväriparilla(käydään viikon ajan srk-talolla) ja nyt oon pääsiäisenä menossa rippileirille isoseks! :) Ja noiden isoskoulutusten ja rippileirien myötä oon löytäny uskon ja oon todellakin ylpee siitä. :)
Vastustin etukäteen ja uhkailin porukoille että eroaisin vaikka kirkosta kuhan ei tarttis mennä.. Mutta selvis sit niissä tapaamisissa ennen riparii et sinne on tulossa tosi hyvä porukka ja se viikko on ollu parhaita hetkiä elämässä :D Olihan siel joo hartauksia ja jeesustelua mut sitte siit vapaa-ajasta otettii kaikki irti ja jälkikätee on harmittanu etten menny isoseks :D Sit viel lyödää muistojen ja kerran-elämässä kokemuksen lisäksi tuhti rahanippu käteen ku sen on käyny ni mikäs siinä.. Itelle ihan mahtava kokemus ja ottaisin mieluusti uusiksi :D
Mulla oli tosi mahtava ripari. Menin samalle leirille parhaan ystävän kans ja sieltä leiriltä yhestä mökkikaverista tuli toinen paras ystävä entisen rinnalle
Mulla oli mahtava kokemus oma ripari. Lumipesua, tutustuin uusiin ihmisiin ja oli kyl paras ripari vaikka aluks pelotti :)
Herramunjee! Siitäkin on mulla jo reilut 5 vuotta! Rippileiri oli loistavaa aikaa. Ei siellä uskontoa tyrkytetä niinkuin luullaan, tietysti siellä käsitellään ''oppitunneilla'' aina välillä niitä aiheita tms. Frendejä tuli aika paljon (kesän suurin ripari) ja niin edelleen.... :D Mutta siis kannattaa odottaa, se on sen arvoista, pientä jäynää jätkäporukalla saatiin välillä aikaan, pidettiin hauskaa, tehkää riparista elävä muisto, menisin uudestaan samalla porukalla viikon viettämään koska tahansa.... . (Ps. Mun rippilahja oli skitta....:D)
Ripari oli ittellä hauskaa. :)
Ite kävin riparin sijasta helluntaiseurakuntien järjestämän Fifteen-leirin Keuruun Isossa Kirjassa. Kyseinen kymmenpäivänen oli kyllä ehottomasti yks mun elämän parhaita kokemuksia. Hurjasti uusia kavereita ja yhtäkkiä myös aina ennen koulukiusattu itsestään epävarma poika oli muidenkin mielestä osa porukkaa.
Uskovainen olin ollu jo ennen leiriä mutta kyllä se mulle itelle opetti sit semmosia olennaisia asioita et mihin mä oikeestaan uskonkaan. Äärimmäisen positiivinen kokemus kaikenkaikkiaan.
Ootin riparia tosi paljon, koska tykkään just tollasista leireistä mis tutustuu uusiin ihmisiin :) Sehän sitte päätty siihen et tulin kipeeks ja mut jouduttii viedä lääkääriin ja sieltä kotia.. Piti sitte tehä kotona paperitöitä ni pääsin kuiteki konfikseen..
Lähin avoimin mielin melko "kristillisestä" perheestä. Riparilla oli muuten ihan tosi kivaa mutta ne saarnat ja paasaukset oli aika jäätäviä (mulle nuorena [lapsena käytännössä] tuli sellainen olo et syytellään hirveesti miten syntinen olen)! Toisaalta silloin muokkasin oman mielipiteeni kristinuskosta ja nykyään en usko uskontoihin vaan uskon vaan (aika lailla "mun omaan") Jumalaan. Eli silleen hieno ja tärkeä kokemus :)
Ite meen tänä kesänä riparille ja hyvillä mielin lähössä! :)
Mie vietin riparini Merimaassa ja se olikin erittäin hauska tapahtuma. Ei siellä oikein uusiin ihmisiin tutustuttu, sillä kaikki osanottajat oli omia luokkalaisia ja rinnakkaisluokkalaisia samalta yläasteelta. Siltikin siellä oli hauskoja tapahtumia, oli saunomista ynnä muuta todella hauskaa :D. Uskoon liittyen en oikein oo varsinaisesti ikinä uskonut Jumalaan, riparikin oli vaan yks tapahtuma elämässä. Jos ikinä haluisin vakavasti mihinkään uskoo kunnolla niin kääntyisin kyllä sintolaisuuden tai muun vastaavan Japanin/Aasian uskontoihin, koska niissä on jotain paljon säväyttävämpää. Loistovideo ja hauska aihe taas kerran. Kiitän ja kumarran :D
Loistava kokemus kyllä! Suosittelen menemään, kokemuksena ainutlaatuinen ja mahdollisuus on vain kerran elämässä. Paljon riippuu porukasta, mutta positiivisella mielellä vaan mukaan ja kyllä siitä mukava, ehkä jopa ikimuistoinen viikko tulee.
Muaki kuumotti sillon aikoinaan ihan sikana lähtee riparille, vaik mulla olikin siellä kaks kaveria (jotka tosin enimmäkseen feidas mut, hehe) ja muutama muu tuttu :D Ja olin aika peloissaan kans just siitä, et kuin kauheet kaikest tulee jne jne. mut nyt tuntuu et se kaikki oli oikeesti ihan turhaa! Johtuu varmaan osittain myös siitä, et meillä oli tosi rento pappi, eikä tarvinnu opetella ulkoo puoliikaa niit raamatun pätkii, jotka oli meiän "riparipassiin" listattuna :D Isoset oli kans tosi mukavii ja olin ihan fiiliksis ku ne hengaili meiän kaa, yhteiset lauluillat (punanen laulukirja on ikuisesti paras!) ja uudet kaverit on jääny tietty mieleen tosi hyvin ja jostain syystä tuli äsken mieleen kokemuksena myös viimisen leiri-illan ehtoollinen, seki oli jotenki tavallaan tosi siistiä. Isosten vetämät raamikset oli tylsii, mut me ainaki käsiteltiin paljon muitaki aiheita ku pelkkää uskontoa ja raamattuu, esim. etiikkaa, ja katottiin ainaki kaks elokuvaa (toinen oli piirretty, toisen nukuin läpi melkeen kokonaan ja heräsin lopputekstien alussa :D)
Ja mul tuli kyl jotenki ton leirin jälkeen tavallaan vähän semmonen "henk. koht. herääminen", en nyt mitenkään tullu (himo)uskovaiseks, mut aloin ymmärtää paljon kaikenlaisii juttuja ja mietiskelee ja pohdiskelee paljon. Kirkossa kyl tulee käytyä joulun aikaan laulamas joululauluja ja jouluhartaudessaki on käyty jo muutaman vuoden, mut en näe itteäni silti mitenkään kauheen uskonnollisena :)
Huh, tulipa pitkä :D
Ite kävin riparin viimekesänä ja mulla se kesti sen 1,5viikkoo ja oli kyl iha mahtava kokemus! Meitä oli sellane 50riparilaisen +isoset ja vetäjät porukka ja sieltä lähettii pois kyyneleet silmissä. Mulla ittelläni usko vaa vahvistu sen 1,5 viikon aikana:)
Ite olin riparilla kesän loppupuolella. (Tiedän. Kommentoin vähä myöhäses.) Oli muuten iha mukavaa mutta huoneen katossa oli nuuskapussi ja petivaatteet.. oli jotain hirveetä. Onneks oli omat mukana :'D onnistuttiin saamaan yks vaatekaappi homeeseen. (Kai) Kuivatettiin pyyhkeet siellä ja tyhjennettiin sinne pullo deodranttia. Ripari oli kyllä yks mun elämän positiivisimpia kokemuksia. Ei se nii paha ollu jos joutu jeesustelemaan tunnin päivässä :D
Sitä odotellessa kun kesällä menossa riparille :D En itse tiedä vielä yhtään mihin uskon ja miksi, joten aika avoimesti lähden mukaan. Olan ystäviltäni ja vanhemmilta kuullut vain hyviä kokemuksia ripareista, joten innolla odotan sitä. :)
Kävin kans helluntailaisena ton fifteen-leirin, joka kesti kymmenen päivää keuruulla. Ite olin sen verran ujo, et en oikein kokenut kuuluvani siellä porukkaan, mutta kävin esimerkiksi kasteella siellä, mikä oli tosi mahtavaa henk. koht. uskonelämän kannalta :)
Ja mua ärsyttää kun ihmisille tulee semmonen "DDDDDDDDDDD:
Ripari on iha helvetin kiva kokemus ja itse ainaki omalla kokemuksellani suosittelen
Itellä oli just viimeviikol ripari ja oli todella ikimuistone viikko, en tuu koskaa unohtaa! :)
Mä en kuulu kirkkoon ja se oli oikeesti aika perseestä kun suurin osa kavereista lähti toissa kesänä riparoimaan. Pelkäsin, että jään kaikesta kivasta paitsi, että mun kaverit löytää uusia parempia kavereita ja sit jouduin viettää melkeen viikon yksin kun kaks parasta kaveria oli samalla riparilla.
Mutta siitäkin selvittiin. Ei kaverit hylänny mua. :D