Voihan perhe! 1. Jakso: Johdanto

Voihan perhe! -videosarjassa isä Joonas Ratilainen käsittelee erilaisia asioita ja perhearkea vähemmän tunnetusta näkökulmasta:
"Minulla on vähän sellainen kokemus, että paastoamisesta ja kilvoittelusta on yksipuolista opetusta tarjolla ja katekumeenejakin asia askaruttaa paljon ja se usein typistyy vain listaksi mitä saa tehdä ja mitä ei saa tehdä."
"Toimittuani diakoniapappina Joensuussa ja pienperheemme isänä on minullekin tullut pappina vähän erilainen perspektiivi siihen, mitä kaikkea kilvoittelu on."
"Olen ajatellut käsitellä erilaisia eteeni tulleita kysymyksiä, kuten vaikkapa miten ortodoksikristityn kilvoitus voi onnistua kodissa, jossa sairastumiset, väsymys tai uupumus vaikeuttavat kirkossa käyntiä? Miten paastotaan ekumeenisissa perheissä, sairauden tai vaikkapa syömishäiriön kanssa? Miten kertoa ortodoksisuudesta lapsille ja ylläpitää suhdetta kirkkoon ja jumalanpalveluksiin? Miten toimin, kun kirkossa loukattiin ja peloteltiin lapsia ja nyt he eivät uskalla eivätkä halua lähteä kirkkoon?"
Kuusi videota julkaistaan suuren paaston aikana ja ensimmäinen niistä julkaistaan ensimmäisellä paastoviikolla eli viikolla 8.
________________________________________________________________________
P A P P I R A K S A L T A
(Julkaistu alunperin Aamun Koitossa vuonna 2019.
Juttuun viitataan videossa.)
Valmistuttani yliopistosta tulin hakeneeksi varotoimenpiteenä opiskelemaan rakennusalan perustutkintoa. Koska kalenterini näytti melko tyhjältä syksyllä 2018, niin päätin ottaa opiskelupaikan vastaan ja lähteä kehittämään kädentaitojani. Ensimmäisen lukuvuoden päättyessä olen kuitenkin pannut merkille, että elämä uudessa ympäristössä on opettanut enemmän kuin osasin odottaa.
Useimmissa työssäoppimispaikoissa kävin läpi kahdenkeskisiä keskusteluja työmailla pyörineitten ihmisten kanssa. Pappeus toimi ikään kuin itsestään. Kuuntelin aika tavallisia juttuja ja välillä sydämeltä purettiin henkilökohtaisia asioita ja uskontoon liittyviä mielipiteitä. Aika erikoista, ajattelin. Siinä minä seison keltaiset suojavaatteet päällä, turvakuulokkeet ja kypärä päässä ja vaatetus ei näyttänyt toimivan esteenä vaan päinvastoin: Se auttoi ihmisiä lähestymään.
Kuten arvata saattaa palasin kotiin monena iltana työpäivän jälkeen puntaroiden aikamme suuria ja pieniä kysymyksiä. Ehkä eniten mietin sitä, että osaako meidän kirkko tai sen työntekijät enää asettua aivan tavallisten ihmisten asemaan. Ehkä kirkko on sittenkin kiilannut itsensä irti tavallisten ihmisten arjesta. On heitä ja meitä. Kuinka näin kävi?
Eräällä työmaalla minulla oli tehtävänä nopeuttaa betonin kuivumista. Kohde oli pommisuoja ja sen pimeät ja kylmät seinät eristivät minut hetkeksi muista joten mielessäni kävi ajatus: Oiva mahdollisuus Jeesuksen rukoukseen! Näinhän olen kirjoista lukenut. Sitä voidaan harjoittaa missä vaan, työpaikalla, bussissa, auton ratissa jne. Näinhän olen varmaan itsekin opettanut jossakin opetuspuheessani.
Otin sähkötyökalun käteeni ja tutustuttuani käyttöohjeisiin tajusin kädessäni olevan tappotyökalu. Ainut mahdollinen työasento oli karmivan väsyttävä. Edellisenä päivänä selkäni oli pamahtanut ja olin jaksamiseni äärirajoilla. Seuraavaan viidentoista minuutin taukoon olisi vielä toista tuntia. Timanttilaikka heitti pölyt silmille. Hiki virtasi. Sydämen rukous päätyi anteeksipyyntöön ja huokaisuun. - ”Sori Jumala. Mä en vaan pystynyt.”
Suuri paasto osoittautui mielenkiintoiseksi. Ensimmäiset kaksi viikkoa meni hyvin. Hyvä alkustartti. Mutta sitten käsivarsista hävisi kaikki voimat. Mietin, että miksi yhden lankun pyörittely saa minut puuskuttamaan. Aloin jo kammoksua suuren paaston keskiviikkoja ja perjantai-päiviä. Olin muuttunut jo vaaraksi itselleni ja työkavereille.
Näitä havaintoja ei voi soveltaa kaikkiin aloihin, mutta on selvää, että kaikki ammatit ja elämäntilanteet eivät välttämättä kulje käsikädessä “ideaalin” kanssa. Minulle joskus opetettiin, että papin tärkeimpiä tehtäviä on ymmärtää ihmisten heikkouksia. Tämä on ollut minulle tärkeä linjaus, joka on kuluneena vuonna kirkastunut entisestään.

[@annerosenius7680]

Kiitos, I. Joonas! ❤️