Liikunta ja syömishäiriöt - Elämän nälkään -podcast

Vieraana Jouni Kuivalainen, joka aloitti aikoinaan kokkina Syömishäiriökeskuksessa ja on sittemmin kehittänyt esimerkiksi urheilijoiden hoitomallia. Nykyään Jouni tekee Syömishäiriökeskuksessa mm. hyvinvointiohjausta ja on tehnyt myös koulutustyötä valmentajille sekä verkkokursseja. Jouni toimii myös koripallovalmentajana.
Liikunta koetaan usein suorituskeskeiseksi ja tuloshakuiseksi tekemiseksi, sen sijaan että se olisi hauskaa ajanviettoa. Liikkumista ei kannata jättää välistä sen takia, ettei siitä ole hyötyä. Aina ei tarvitse liikkua pitkään kerrallaan, vaan liikkuminen pienissä annoksissa on myös hyödyllistä. Kaikki elinjärjestelmät hyötyvät rasituksesta. Vähäisestäkin liikunnasta on siis hyötyä.
Ihminen voi paremmin, jos hän liikkuu edes hieman. Useampi muutaman minuutin ajanjakso riittää. Myös mielenterveys pysyy paremmin kunnossa liikkumisen avulla.
Luontainen liike ja liikkuminen on vähentynyt työelämän muutoksen myötä. Ihmisten elämä on muuttunut keskimäärin passiivisemmaksi, joten luontaista liikkumista ei tule niin paljoa. Arkiliikkumista tuli aiemmin enemmän, koska työt olivat fyysisempiä. Tätä liikettä on yritetty korvata harrastamalla liikuntaa, mutta sen priorisointi on usein hankalaa. Aikaikkuna liikunnan harrastamiseen voi olla todella pieni.
Koululiikunta on saattanut vaikuttaa liikkumisen aloittamiseen motivoitumiseen negatiivisesti. Mukaan uskaltautuminen voi ylipäänsä olla monelle hankalaa, etenkin jos säännöllisestä liikkumisesta on ehtinyt kulua paljon aikaa.
Saatetaan helposti ajatella, että enemmän liikuntaa on aina parempi. Liikuntaa on kuitenkin syytä annostella, jotta keho voi hyötyä siitä, eikä rasitu liikaa.
Liikkuminen on tervettä silloin, kun syö riittävästi, ei ole energiavajetta ja palautuu liikuntakertojen välillä. Palautumisen merkitystä ei yleensä osata ajatella tarpeeksi. Ylikunto, tai alipalautumistila, laittaa keholle täyden stopin, josta toipuminen on hidasta ja vaatii syvää lepoa.
Joskus liikunnasta tulee pakonomaista, omien tunteiden käsittelyn välttelyä. Liikunnalla yritetään hallita vaikeita tunteita, kuten ahdistusta. Liikunta voi olla pakoa tunteiden käsittelystä.
Liikunta voi olla myös kompensaatiokäyttäytymistä, jolla pyritään kuluttamaan kaikki päivän aikana syödyt kalorit, tai mieluummin enemmänkin. Silloin voidaan puhua häiriintyneestä liikuntakäyttäytymisestä. Liikunnasta katoaa silloin ilo. Mukavasta ja hyvästä asiasta voi tulla painajainen.
Liikkuminen ja syöminen ovat kokonaisuuksia, joita kannattaa tarkkailla pitkällä aikavälillä.
Monella on ajatus, että kaikki syödyt kalorit pitää kuluttaa, ettei lihoisi. Syötyjä kaloreita ei tarvitse kuitenkaan kuluttamalla kuluttaa pois. Keho tarvitsee paljon energiaa peruselintoimintojen ja aineenvaihdunnan ylläpitämiseen. Liikunta kuluttaa huomattavasti pienemmän osan kuin kehon normaalit ylläpitotoiminnot. Jos lähtee pitkälle lenkille, on tarpeellista syödä kunnolla ennen sitä, että jaksaa.
Anoreksiassa on usein mukana myös haitallinen, pakonomainen liikunta. Neljällä viidestä anoreksiaa sairastavasta on ongelmia myös liikunnan kanssa. Se on yksi vakava anoreksian oire. BED (Binge Eating Disorder) -potilailla sen sijaan fyysisesti passiivinen elämä on usein yksi tekijä ylipainon kehittymiseen. Liikunta yksistään ei ole vastaus painon pudottamiseen, mutta se on yksi positiivinen tekijä, joka lisää toimintakykyä ja kohottaa itsetuntoa.
Perusteltuja syitä lopettaa liikkuminen kokonaan on mm. aliravitsemustilasta toipuminen. Lievä alipaino itsessään ei välttämättä ole este liikkumiselle, mutta sen turvallisuutta on aina syytä arvioida yksilöllisesti. Sydämen rytmihäiriöt ovat todellisia riskitekijöitä.
Bulimiaa sairastavilla on monesti runsasta oksentelua. Happaman nesteen poistuminen kehosta aiheuttaa metabolisen alkaloosin, eli kehon muuttumista emäksiseksi. Oksentaminen rasittaa kehoa. Kaliumin vaje on sydämelle vaarallinen tila.
Anoreksiapotilailla voimaharjoittelu voi auttaa syömishäiriön oireisiin. Se pitää kuitenkin tehdä ohjatusti, eikä se suinkaan yksinään riitä syömishäiriöstä paranemiseen.
Hyvinvointiohjauksessa räätälöidään asiakkaalle motivoiva toimintamalli, jossa uni, sopivat liikkumisen muodot, lepääminen, palautuminen ja ravinto ovat tasapainossa. Pelkkä ohjeiden antaminen ei yksinään auta ketään.
Hyvinvointiohjaus sopii kuntoutusvaiheeseen, kun ihmisellä itselläään on jo halu parantua. Hyvinvointiohjaus ei ole hoitoa, vaan se on yksi syömishäiriön hoitoa tukeva elementti.
Tuen tarve on toipumisvaiheessa valtavaa. Muutokselle pitää aina antaa aikaa, ja muutos vie myös energiaa. Tavallisen, kiireisen elämän päälle on hankala lähteä rakentamaan muutosta.
Oikein annosteltuna liike on lääke. Kannattaa harrastaa vain sellaista liikuntaa, josta oikeasti nauttii. Kuuntele enemmän kehoasi kuin sosiaalisen median hälinää.
Hyvinvointiohjaukseen voi varata aikoja Syömishäiriökeskuksen palvelevan puhelimen kautta.

[@supervoimani]

Mikä on ped?

[@syomishairiokeskus2370]

Kiitos kysymyksestä! BED tulee englannin kielen sanoista binge eating disorder, joka on suomeksi ahmintahäiriö. Tästä syömishäiriöstä löytyy meiltä myös oma podcast -jaksonsa, jos kiinnostaa kuulla sairaudesta tarkemmin.

[@supervoimani]

@@syomishairiokeskus2370 kiitos vastauksestanne ja mielenkiintoisista podeista.