Ahmintahäiriön hoito (BED) - Elämän nälkään -podcast

BED tulee sanoista Binge Eating Disorder, suomeksi ahmintahäiriö.
Ravitsemusterapeutti Riikka Viljanen Syömishäiriökeskuksesta kertoo miten ahmintahäiriötä (BED) hoidetaan. Riikka on kirjoittanut useita kirjoja, mm. "Olen juuri syönyt" -kirja Anna Keski-Rahkosen ja Pia Charpentierin kanssa, joka sisältää perusasiat syömishäiriöistä ja niiden hoidosta sekä Nälkäinen sydän - Parane bulimiasta -kirjan.
Ahmintahäiriö eroaa ahmimishäiriöstä.
Miten BED (ahmintahäiriö) eroaa bulimiasta (ahmimishäiriö)? Ahmintahäiriössä ihminen ahmii, mutta yleensä siihen ei liity kompensaatiokäyttäytymistä. Bulimiassa, eli ahmimishäiriössä kompensaatiokäyttäytyminen on tavallista.
BEDiin sairastutaan usein aikuisiässä. Bulimia ja anoreksia ovat yleisempiä nuoremmilla.
BEDiin liittyy vahvasti tyytymättömyys omaan kehoon. Ahmintaa itsessään hävetään usein.
Tunteet heijastuvat syömiseen. Epämiellyttäviä tunteita yritetään hallita, peittää tai unohtaa syömisen avulla. Vaikeaa tunnetta ei tarvitse sillä hetkellä tuntea, kun ahminta on käynnissä. Ahmintaan liittyykin hyvin usein tunnesyöminen. Häpeän ja epäonnistumisen tunteet ovat ahmintahäiriössä yleisiä.
Laihduttaminen saattaa olla ahminnan syy.
Ahmintahäiriön hoidossa on yleensä kaksi kaistaa - hoidetaan sekä syömistä että mieltä ja ajatuksia. Riittävä, säännöllinen, joustava syöminen on tärkeää. Toinen kaista on mielen ja ajatuksen kaista, joka on aina myös mukana. Syömistilanteisiin liittyy vahvasti tunteet ja ajatukset.
Oireista tulee noidankehä, jossa ahmitaan johonkin epämiellyttävään tunteeseen, ja ahmimisesta aiheutuu lisää epämiellyttäviä tunteita.
Ravitsemusterapeutin vastaanotolle tullessaan ihminen odottaa yleensä ohjeita syömiseen liittyen. Salliva, joustava ja riittävä syöminen. Niihin tähdätään.
Ruokavalio-ohjeet eivät useimmiten yksinään riitä. Tapojen muuttaminen on tosi vaikeaa. Ateriasuunnitelma ei vielä muuta syömistottumuksia. Vastaanotolle tulevat ihmiset yleensä tietävät, miten tulisi syödä oikein, mutta keinot muuntaa tieto käytännöksi omassa elämässä puuttuvat.
Käyttäytymisen muutokset olisi hyvä ottaa yksi kerrallaan käsittelyyn, eikä tehdä liian monta tai liian suuria muutoksia kerrallaan. Tapojen muuttaminen on tosi hankalaa. Ne eivät muutu kerralla, eikä sitä kannata edes odottaa. Muutos on kestävämpi, kun se tehdään hitaasti.
Riittävän hyvään syömiseen kuuluu myös herkkujen salliminen.
Hoidossa voidaan lähteä esimerkiksi siitä, että syödään n. 3-4 tunnin välein, tai että syöt vaikka aamupalan. Mietitään, että miksi syöminen on ollut vaikeaa, ja mikä on tähän mennessä toiminut.
Useilla ahmimishäiriötä sairastavilla on lihavuutta. Kuuriluontoinen, kireä laihduttaminen on usein ahminnan syy.
Laihduttamisen lopettaminen voi pelottaa. Fakta BEDin hoitamisessa kuitenkin on, että niin kauan kuin laihduttaa, siitä seuraa myös ahmintaa.
Terveyden kannalta painon radikaali vaihtelu (jojoilu) on riskialttiimpaa. Nopea painonpudotus ei siis ole terveellistä eikä kestävää. Muutokseen on parempi sitoutua pitkällä tähtäimellä.
Toipumisen etenemistä ei seurata vaakalukemalla. Painonhallintaa voidaan miettiä enemmän sitten, kun syömiseen on ylipäänsä saatu ensin hyvä rutiini luotua.
Omaa toipumistaan voi mitata esimerkiksi syömisen sujuvuudella. Jos ahminnat vähentyvät tai lieventyvät, se on jo edistyksen merkki. Mittareina on hyvä käyttää esimerkiksi mielialaa, keskittymiskykyä, jaksamista ja omia voimavaroja, painon sijaan. Kun itsensä piiskaamiseen ja häpeän tunteiden käsittelyyn ei mene yhtä paljoa energiaa, vapautuu henkistä kapasiteettia ja resilienssi kasvaa.
Miten syöminen sujuu ja millainen mun mielenmaailma on?
Kun tunteiden käsittelyyn löytyy muita keinoja, ahminta jää vähemmälle. Kun on yksinäinen, tylsistynyt tai masentunut, on muitakin tapoja selviytyä, kuin syöminen. Ammattilainen osaa ohjata oikeiden kysymysten äärelle, vaikka olisikin kyse pitkäaikaisesta sairastamisesta.
Vähempi kriittisyys omaa syömistä kohtaan on avain terveempään ruokasuhteeseen.
"Ota itseäsi kädestä kiinni, älä niskasta."