Kymeenlaaksoossa sijaitseva pikkukyläkunta nimeltään Kouvola ei suoranaisesti ja mutkattoman vaivalloisen kyseisen alaisen Suomen maanpinnan alueella jotenkin ainakin aika pitkälle tunnetun ei niin yläluokkaisen ja pidetyn niin kuin Tampere, Helsinki, Lahti ja Kotka lähellä sijaitsevan huvipuiston sijainnin ja kyseisen edellemainitun paikan olinpaikasta ja stagesisesti suositusta lapsille, nuorille, vanhemmille, ja senioreille hupia tuomasta ja iloa ja nuorten perheiden kesänviettoa ja turistien lomailuun kyhätystä turvallisuuskompleksista, jonne olisi kiva taas joku kiva ja ei niin kylmä ja sateinen päivä mennä, mutta jos sinne yksin aikaansa viettämään menee, niin mitä hupia ja iloa siitä sitten muka on? Tai no mitä järkeä on missään, jos aina vaan menee ja tulee, mut aina vaan yksin oot? Niin, olis han se kiva jos ei aina yksin niin Solona tarvis mennä, mutta ongelma on, kun kukaan eikä ketään ei kiinnosta ja jos kiinnostaa niin tunteet häntä tätä kyseistä henkilöä kohtaan ovat vain yksipuolisia ja yksipuolisuudella tarkoitan, ettei mulla ole mitään mahiksia tehdä yhtään mitään tämän kyseisen henkilön kanssa, koska tämä "henkilö" on "NS" -niin sanotusti '"varattu" Tai hän ei tunne minua kohtaan samoin. Miten ihmeessä tässä maailmassa voisi koskaan luoda yhtään mitään "hengellistä" kontaktia, jos kaikki ihmiset, joita tapaan eivät ole samalla aaltopituudella kun mä? No hankalaa se on, varsinkin niin pieni paikkakunta kun Kouvola, niin se vasta hankaloittaa tätä missioani jo entisestään. Sekään ei auta, ettei kukaan halua avautua kiltille tyypille vaan pitäis olla vaan joku kovis, mutta mun pääpointti koko tässä jutussa, mitä koitan tässä nyt jollekin täysin tuntemattomalle henkilölle on se, että on niin kauheen vaikee löytää yhtään mitään hyviä luotettavia ja pitkään kestäviä ihmis-suhteita nykyään, että se raastaa sydäntä ja mun mielialaa aika paljon. Ei voi edes julkiselle paikalle mennä ilman että jossain vaiheessa tulee jo rakastavainen pari vastaan. Valitsinko tämän tien itse? I don't think so! Mitä olen tehdyt, että voisin korjata sen? Nothing, you lose, good day Sir! Mutta takaisin siihen miksi kirjoitin sulle tämän kirjeen tai kommentin mikä lie se nyt onkaan. Syvimmät pahoitteluni, jos tämä kyseinen teksti on jotenkin loukkaava, ja tai pahaenteinen, mutta totuus on, että minulla vaan sattuu olemaan liikaa aikaa käsissäni ja toivoisin, että nämä kädet voisivat elämänsä aikana tehdä jotain merkityksellistä, mutta pahoinpelkään, että se unelma on tämän hetkisen tilanteen resurssien puutteiden vuoksi lähes mahdoton, kaikki projektin, mitä aloitan, loppuvat vain siihen, koska olen jo tehnyt kaiken voitavani ja se uuvuttaa minua. Joskus mietin hartaasti sitä, mitä minun pitäisi elämälläni tehdä, mutta en tiedä sitä vielä, mutta sen tiedän, että joku parannus tähän minun nykyiseen huonoon tilanteeseeni on saatava, mutta haastavaa on myös se, ettei kukaan, jolta kysyn neuvoa, ei osaa minua valitettavasti auttaa, kaikki ovat vain liian kiireisiä miettiäkseen toisten ongelmia, koske heilläkin ikävä kyllä on omat henkilökohtaisen kinkkiset ongelmansa. En halua kyllä kerskua, mutta olen jotseenkin vielä näinen yli 20 vuoden aikana sattunut huomaamaan, että yhä nuoremmat iältään riippumatta olevat henkilöt altistuvat yhä enemmän mobiilisovelluksiin, kuten TikTokkiin ja Snapchattiin, mutta en voi ymmärtää, miten sellaiseen potastaan kukaan edes jaksaa mieltään painaa, kun nykyään on kaiken maailman ylkonäköpaineitakin, mutta mikä siinä oikein on, kun menet joka paikkaan, niin aina törmää siihen samaan ongelmaan: Välinpitämättömyyteen. En tiedä mitä ennen 2000- luvun alkua tapahtui, koska en ollut syntynyt vielä silloin, mutta nyt vain tuntuu kuin tämä koko maailma olisi menossa ihan huononpaan suuntaan. Kuka hyvänsä lukee tätä viestiä paraikaa, niin pyydän, jos tiedät jonkun sellaisen henkilön, joka tuntee samoin, eikä työskentele työkseen auttaen tälläisiä henkilöitä ongelmiensa kanssa, niin ole hyvä ja anna palautetta, siitä olisi minulle henkilökohtaisesti suuri apua, koska mieleni ja tunteeni ovat niin allapäin, kuin olisin karikolle haaksirikkoutunut rahtialus, josta vaipuu luonnolle haitallisia kemikaaleja mereen.
@@aleksihalme6726 Kymeenlaaksoossa sijaitseva pikkukyläkunta nimeltään Kouvola ei suoranaisesti ja mutkattoman vaivalloisen kyseisen alaisen Suomen maanpinnan alueella jotenkin ainakin aika pitkälle tunnetun ei niin yläluokkaisen ja pidetyn niin kuin Tampere, Helsinki, Lahti ja Kotka lähellä sijaitsevan huvipuiston sijainnin ja kyseisen edellemainitun paikan olinpaikasta ja stagesisesti suositusta lapsille, nuorille, vanhemmille, ja senioreille hupia tuomasta ja iloa ja nuorten perheiden kesänviettoa ja turistien lomailuun kyhätystä turvallisuuskompleksista, jonne olisi kiva taas joku kiva ja ei niin kylmä ja sateinen päivä mennä, mutta jos sinne yksin aikaansa viettämään menee, niin mitä hupia ja iloa siitä sitten muka on? Tai no mitä järkeä on missään, jos aina vaan menee ja tulee, mut aina vaan yksin oot? Niin, olis han se kiva jos ei aina yksin niin Solona tarvis mennä, mutta ongelma on, kun kukaan eikä ketään ei kiinnosta ja jos kiinnostaa niin tunteet häntä tätä kyseistä henkilöä kohtaan ovat vain yksipuolisia ja yksipuolisuudella tarkoitan, ettei mulla ole mitään mahiksia tehdä yhtään mitään tämän kyseisen henkilön kanssa, koska tämä "henkilö" on "NS" niin sanotusti '"varattu" Tai hän ei tunne minua kohtaan samoin. Miten ihmeessä tässä maailmassa voisi koskaan luoda yhtään mitään "hengellistä" kontaktia, jos kaikki ihmiset, joita tapaan eivät ole samalla aaltopituudella kun mä? No hankalaa se on, varsinkin niin pieni paikkakunta kun Kouvola, niin se vasta hankaloittaa tätä missioani jo entisestään. Sekään ei auta, ettei kukaan halua avautua kiltille tyypille vaan pitäis olla vaan joku kovis, mutta mun pääpointti koko tässä jutussa, mitä koitan tässä nyt jollekin täysin tuntemattomalle henkilölle on se, että on niin kauheen vaikee löytää yhtään mitään hyviä luotettavia ja pitkään kestäviä ihmis-suhteita nykyään, että se raastaa sydäntä ja mun mielialaa aika paljon. Ei voi edes julkiselle paikalle mennä ilman että jossain vaiheessa tulee jo rakastavainen pari vastaan. Valitsinko tämän tien itse? I don't think so! Mitä olen tehdyt, että voisin korjata sen? Nothing, you lose, good day Sir! Mutta takaisin siihen miksi kirjoitin sulle tämän kirjeen tai kommentin mikä lie se nyt onkaan. Syvimmät pahoitteluni, jos tämä kyseinen teksti on jotenkin loukkaava, ja tai pahaenteinen, mutta totuus on, että minulla vaan sattuu olemaan liikaa aikaa käsissäni ja toivoisin, että nämä kädet voisivat elämänsä aikana tehdä jotain merkityksellistä, mutta pahoinpelkään, että se unelma on tämän hetkisen tilanteen resurssien puutteiden vuoksi lähes mahdoton, kaikki projektin, mitä aloitan, loppuvat vain siihen, koska olen jo tehnyt kaiken voitavani ja se uuvuttaa minua. Joskus mietin hartaasti sitä, mitä minun pitäisi elämälläni tehdä, mutta en tiedä sitä vielä, mutta sen tiedän, että joku parannus tähän minun nykyiseen huonoon tilanteeseeni on saatava, mutta haastavaa on myös se, ettei kukaan, jolta kysyn neuvoa, ei osaa minua valitettavasti auttaa, kaikki ovat vain liian kiireisiä miettiäkseen toisten ongelmia, koske heilläkin ikävä kyllä on omat henkilökohtaisen kinkkiset ongelmansa. En halua kyllä kerskua, mutta olen jotseenkin vielä näinen yli 20 vuoden aikana sattunut huomaamaan, että yhä nuoremmat iältään riippumatta olevat henkilöt altistuvat yhä enemmän mobiilisovelluksiin, kuten TikTokkiin ja Snapchattiin, mutta en voi ymmärtää, miten sellaiseen potastaan kukaan edes jaksaa mieltään painaa, kun nykyään on kaiken maailman ylkonäköpaineitakin, mutta mikä siinä oikein on, kun menet joka paikkaan, niin aina törmää siihen samaan ongelmaan: Välinpitämättömyyteen. En tiedä mitä ennen 2000 luvun alkua tapahtui, koska en ollut syntynyt vielä silloin, mutta nyt vain tuntuu kuin tämä koko maailma olisi menossa ihan huononpaan suuntaan. Kuka hyvänsä lukee tätä viestiä paraikaa, niin pyydän, jos tiedät jonkun sellaisen henkilön, joka tuntee samoin, eikä työskentele työkseen auttaen tälläisiä henkilöitä ongelmiensa kanssa, niin ole hyvä ja anna palautetta, siitä olisi minulle henkilökohtaisesti suuri apua, koska mieleni ja tunteeni ovat niin allapäin, kuin olisin karikolle haaksirikkoutunut rahtialus, josta vaipuu luonnolle haitallisia kemikaaleja mereen.
Ne löytyy tubesta mut huomasin et se kanava piilottaa niitä jatkuvasti. Toisena päivänä näkyy ja toisena ei. Tuotti tuskaa jo pelkästään hankkia sieltä matskut.
Savon paskimmassa Pariisissa :D
Siellä kuulemma terassilla tarjoillaan jopa koirillekin, vettä ja vielä veloituksetta.
Alkuperäinen jakso on jo melkein kuin STP :D
Siitä se idea lähtikin :D
”Tykkimäki”😂😂😂
Kymeenlaaksoossa sijaitseva pikkukyläkunta nimeltään Kouvola ei suoranaisesti ja mutkattoman vaivalloisen kyseisen alaisen Suomen maanpinnan alueella jotenkin ainakin aika pitkälle tunnetun ei niin yläluokkaisen ja pidetyn niin kuin Tampere, Helsinki, Lahti ja Kotka lähellä sijaitsevan huvipuiston sijainnin ja kyseisen edellemainitun paikan olinpaikasta ja stagesisesti suositusta lapsille, nuorille, vanhemmille, ja senioreille hupia tuomasta ja iloa ja nuorten perheiden kesänviettoa ja turistien lomailuun kyhätystä turvallisuuskompleksista, jonne olisi kiva taas joku kiva ja ei niin kylmä ja sateinen päivä mennä, mutta jos sinne yksin aikaansa viettämään menee, niin mitä hupia ja iloa siitä sitten muka on? Tai no mitä järkeä on missään, jos aina vaan menee ja tulee, mut aina vaan yksin oot? Niin, olis han se kiva jos ei aina yksin niin Solona tarvis mennä, mutta ongelma on, kun kukaan eikä ketään ei kiinnosta ja jos kiinnostaa niin tunteet häntä tätä kyseistä henkilöä kohtaan ovat vain yksipuolisia ja yksipuolisuudella tarkoitan, ettei mulla ole mitään mahiksia tehdä yhtään mitään tämän kyseisen henkilön kanssa, koska tämä "henkilö" on "NS" -niin sanotusti '"varattu" Tai hän ei tunne minua kohtaan samoin. Miten ihmeessä tässä maailmassa voisi koskaan luoda yhtään mitään "hengellistä" kontaktia, jos kaikki ihmiset, joita tapaan eivät ole samalla aaltopituudella kun mä? No hankalaa se on, varsinkin niin pieni paikkakunta kun Kouvola, niin se vasta hankaloittaa tätä missioani jo entisestään. Sekään ei auta, ettei kukaan halua avautua kiltille tyypille vaan pitäis olla vaan joku kovis, mutta mun pääpointti koko tässä jutussa, mitä koitan tässä nyt jollekin täysin tuntemattomalle henkilölle on se, että on niin kauheen vaikee löytää yhtään mitään hyviä luotettavia ja pitkään kestäviä ihmis-suhteita nykyään, että se raastaa sydäntä ja mun mielialaa aika paljon. Ei voi edes julkiselle paikalle mennä ilman että jossain vaiheessa tulee jo rakastavainen pari vastaan. Valitsinko tämän tien itse? I don't think so! Mitä olen tehdyt, että voisin korjata sen? Nothing, you lose, good day Sir! Mutta takaisin siihen miksi kirjoitin sulle tämän kirjeen tai kommentin mikä lie se nyt onkaan. Syvimmät pahoitteluni, jos tämä kyseinen teksti on jotenkin loukkaava, ja tai pahaenteinen, mutta totuus on, että minulla vaan sattuu olemaan liikaa aikaa käsissäni ja toivoisin, että nämä kädet voisivat elämänsä aikana tehdä jotain merkityksellistä, mutta pahoinpelkään, että se unelma on tämän hetkisen tilanteen resurssien puutteiden vuoksi lähes mahdoton, kaikki projektin, mitä aloitan, loppuvat vain siihen, koska olen jo tehnyt kaiken voitavani ja se uuvuttaa minua. Joskus mietin hartaasti sitä, mitä minun pitäisi elämälläni tehdä, mutta en tiedä sitä vielä, mutta sen tiedän, että joku parannus tähän minun nykyiseen huonoon tilanteeseeni on saatava, mutta haastavaa on myös se, ettei kukaan, jolta kysyn neuvoa, ei osaa minua valitettavasti auttaa, kaikki ovat vain liian kiireisiä miettiäkseen toisten ongelmia, koske heilläkin ikävä kyllä on omat henkilökohtaisen kinkkiset ongelmansa. En halua kyllä kerskua, mutta olen jotseenkin vielä näinen yli 20 vuoden aikana sattunut huomaamaan, että yhä nuoremmat iältään riippumatta olevat henkilöt altistuvat yhä enemmän mobiilisovelluksiin, kuten TikTokkiin ja Snapchattiin, mutta en voi ymmärtää, miten sellaiseen potastaan kukaan edes jaksaa mieltään painaa, kun nykyään on kaiken maailman ylkonäköpaineitakin, mutta mikä siinä oikein on, kun menet joka paikkaan, niin aina törmää siihen samaan ongelmaan: Välinpitämättömyyteen. En tiedä mitä ennen 2000- luvun alkua tapahtui, koska en ollut syntynyt vielä silloin, mutta nyt vain tuntuu kuin tämä koko maailma olisi menossa ihan huononpaan suuntaan. Kuka hyvänsä lukee tätä viestiä paraikaa, niin pyydän, jos tiedät jonkun sellaisen henkilön, joka tuntee samoin, eikä työskentele työkseen auttaen tälläisiä henkilöitä ongelmiensa kanssa, niin ole hyvä ja anna palautetta, siitä olisi minulle henkilökohtaisesti suuri apua, koska mieleni ja tunteeni ovat niin allapäin, kuin olisin karikolle haaksirikkoutunut rahtialus, josta vaipuu luonnolle haitallisia kemikaaleja mereen.
@@aleksihalme6726 Kymeenlaaksoossa sijaitseva pikkukyläkunta nimeltään Kouvola ei suoranaisesti ja mutkattoman vaivalloisen kyseisen alaisen Suomen maanpinnan alueella jotenkin ainakin aika pitkälle tunnetun ei niin yläluokkaisen ja pidetyn niin kuin Tampere, Helsinki, Lahti ja Kotka lähellä sijaitsevan huvipuiston sijainnin ja kyseisen edellemainitun paikan olinpaikasta ja stagesisesti suositusta lapsille, nuorille, vanhemmille, ja senioreille hupia tuomasta ja iloa ja nuorten perheiden kesänviettoa ja turistien lomailuun kyhätystä turvallisuuskompleksista, jonne olisi kiva taas joku kiva ja ei niin kylmä ja sateinen päivä mennä, mutta jos sinne yksin aikaansa viettämään menee, niin mitä hupia ja iloa siitä sitten muka on? Tai no mitä järkeä on missään, jos aina vaan menee ja tulee, mut aina vaan yksin oot? Niin, olis han se kiva jos ei aina yksin niin Solona tarvis mennä, mutta ongelma on, kun kukaan eikä ketään ei kiinnosta ja jos kiinnostaa niin tunteet häntä tätä kyseistä henkilöä kohtaan ovat vain yksipuolisia ja yksipuolisuudella tarkoitan, ettei mulla ole mitään mahiksia tehdä yhtään mitään tämän kyseisen henkilön kanssa, koska tämä "henkilö" on "NS" niin sanotusti '"varattu" Tai hän ei tunne minua kohtaan samoin. Miten ihmeessä tässä maailmassa voisi koskaan luoda yhtään mitään "hengellistä" kontaktia, jos kaikki ihmiset, joita tapaan eivät ole samalla aaltopituudella kun mä? No hankalaa se on, varsinkin niin pieni paikkakunta kun Kouvola, niin se vasta hankaloittaa tätä missioani jo entisestään. Sekään ei auta, ettei kukaan halua avautua kiltille tyypille vaan pitäis olla vaan joku kovis, mutta mun pääpointti koko tässä jutussa, mitä koitan tässä nyt jollekin täysin tuntemattomalle henkilölle on se, että on niin kauheen vaikee löytää yhtään mitään hyviä luotettavia ja pitkään kestäviä ihmis-suhteita nykyään, että se raastaa sydäntä ja mun mielialaa aika paljon. Ei voi edes julkiselle paikalle mennä ilman että jossain vaiheessa tulee jo rakastavainen pari vastaan. Valitsinko tämän tien itse? I don't think so! Mitä olen tehdyt, että voisin korjata sen? Nothing, you lose, good day Sir! Mutta takaisin siihen miksi kirjoitin sulle tämän kirjeen tai kommentin mikä lie se nyt onkaan. Syvimmät pahoitteluni, jos tämä kyseinen teksti on jotenkin loukkaava, ja tai pahaenteinen, mutta totuus on, että minulla vaan sattuu olemaan liikaa aikaa käsissäni ja toivoisin, että nämä kädet voisivat elämänsä aikana tehdä jotain merkityksellistä, mutta pahoinpelkään, että se unelma on tämän hetkisen tilanteen resurssien puutteiden vuoksi lähes mahdoton, kaikki projektin, mitä aloitan, loppuvat vain siihen, koska olen jo tehnyt kaiken voitavani ja se uuvuttaa minua. Joskus mietin hartaasti sitä, mitä minun pitäisi elämälläni tehdä, mutta en tiedä sitä vielä, mutta sen tiedän, että joku parannus tähän minun nykyiseen huonoon tilanteeseeni on saatava, mutta haastavaa on myös se, ettei kukaan, jolta kysyn neuvoa, ei osaa minua valitettavasti auttaa, kaikki ovat vain liian kiireisiä miettiäkseen toisten ongelmia, koske heilläkin ikävä kyllä on omat henkilökohtaisen kinkkiset ongelmansa. En halua kyllä kerskua, mutta olen jotseenkin vielä näinen yli 20 vuoden aikana sattunut huomaamaan, että yhä nuoremmat iältään riippumatta olevat henkilöt altistuvat yhä enemmän mobiilisovelluksiin, kuten TikTokkiin ja Snapchattiin, mutta en voi ymmärtää, miten sellaiseen potastaan kukaan edes jaksaa mieltään painaa, kun nykyään on kaiken maailman ylkonäköpaineitakin, mutta mikä siinä oikein on, kun menet joka paikkaan, niin aina törmää siihen samaan ongelmaan: Välinpitämättömyyteen. En tiedä mitä ennen 2000 luvun alkua tapahtui, koska en ollut syntynyt vielä silloin, mutta nyt vain tuntuu kuin tämä koko maailma olisi menossa ihan huononpaan suuntaan. Kuka hyvänsä lukee tätä viestiä paraikaa, niin pyydän, jos tiedät jonkun sellaisen henkilön, joka tuntee samoin, eikä työskentele työkseen auttaen tälläisiä henkilöitä ongelmiensa kanssa, niin ole hyvä ja anna palautetta, siitä olisi minulle henkilökohtaisesti suuri apua, koska mieleni ja tunteeni ovat niin allapäin, kuin olisin karikolle haaksirikkoutunut rahtialus, josta vaipuu luonnolle haitallisia kemikaaleja mereen.
Ei sitä kyllä parempaa ole kun vanha kunnon STP
Se on juuri näin
Auvo on hyvä johtaja. 😀😀👍
Mahtavaa, että kotikylä ja kasvupaikka päässy stp:n kohteeksi! 😂❤
Vitun uretaanisaappaat xD
Onks mahollista kattoa koko jaksoa jostain?
CZcamssta löytyy. Varmaan tämäkin pätkä otettu sieltä.
Kyllä, juutuubissa on
@@Tuubatynnyri Onko linkkiä heittää kun en löytänyt
Ne löytyy tubesta mut huomasin et se kanava piilottaa niitä jatkuvasti. Toisena päivänä näkyy ja toisena ei. Tuotti tuskaa jo pelkästään hankkia sieltä matskut.
@@Tuubatynnyri Selvä oliko kanavaa kuitenkin jos joku päivä video tulisi vielä