Rohkea kohtaaminen levossa ja varmuuden tilassa | Ira Lange
Vložit
- čas přidán 22. 08. 2024
- Mitä tapahtuu rohkeassa kohtaamisessa ja varmuuden tilassa? Puhun videolla rohkeasta, levollisesta kohtaamisessa ja millainen suhde meillä on silloin itseen.
Olen puhuja, coach, coaching-taitojen kouluttaja, inspiraattori ja näkijä, joka rakastaa taiteen luomista ja runoutta. Kanavallani tulet näkemään kaikkea tätä! Jaan myös rehellisiä kokemuksiani omasta tarinastani. Mahtavaa kun olet matkassa mukana!
Valmentajana ja puhujana erityisosaamistani ovat vuorovaikutustaitojen sekä pelkojen kohtaamisen taitojen ja kyvykkyyden kehittäminen sekä luottamuksen rakentamisen taidot. Seuraa kanavaani ja hyppää näiden teemojen ääreen rohkeasti!
Tavataan myös muissa kanavissa:
Instagram: / ira.lange
Facebook: / coachiralange
Esittelyni: www.iralange.fi/
Verkkovalmennukset ja jäsenyydet: www.palomacoac...
Kiitos, hyvää ja ymmärrettävää kuvausta. Auttaa ja antaa välineitä, innostaa entisestään oppimaan käytännössä tätä osa-aluetta omassa olemisessa.
Ihana kuulla. Kiitos kun kerroit ja jaoit. :)
Kontrollintarve on yritystä peittää omaa häpeää ja arvottomuudentunnetta. Kun mä en voi hallita (onneksi) koko maailmaa ja elämää, niin yritän sitten hallita ja kontrolloida ympäristöäni; tavarat paikoilleen ja roskat roskikseen ja tiskit tiskattuna. Ja itse sitten pitäisi olla hymyilevä ja hyväntuulinen ja kun fiilis onkin sitten jotain ihan muuta.. haluan mennä piiloon näkymättömäksi.
🙏🥰❤
Kiitos näistä videoista. Olen oikein viehättynyt tavastasi käsitellä mielen asioita, maanläheisesti, vahva älyllinen ote mukana. Kohtaamisen pelot, levossa kohtaaminen - tulevat kohti.,
Voi olla ammattikohtaaja ja onnistuakin siinä erinomaisesti, mutta toisaalla joku kohtaaminen saattaa herättää syvää ahdistusta ja pelkoa.
Jossakin videossa kerroit muka-avoimesta kohtaamisesta. Ollaan niin läsnä tilanteessa mutta välillä onkin silkinhieno este, este todelliselle syvälle luottamukselle. Tuttua…
Arvostan suuresti myös avointa Jumalauskoasi. Siunausta työhösi!
Ihana kuulla, että nämä palvelevat ja olet saanut näistä itsellesi. Tuntuu arvokkaalta.
Tämä pukee sanoiksi myös juurikin sitä tulokulmaa jonka olen oman lapsuuteni ja nuoruuden alisteisesen kasvatetukseni nostamasta vihasta ja vastarinnasta läpi ryomittyäni onneksi oppinut löytämään. Onneksi, ennenkuin minusta tuli äiti, nähnyt että samalla tavalla omaa vanhemmuuttani en halua suorittaa. Ja ajatus ja toiminto kerrallaan oppinut pitämään siitä kiinni.
Koska nään että lasten pitäisi saada kasvaa turvattuna mutta henkisesti vapaana. Laajentaa maailmakuvaansa siinä tiedossa että tuetaan ja opastetaan ja valmennetaan tekemään valintoja jotka nostavat ja kuljettavat ja tukevat avoimuutta ja hyvää vain taivas kattona.
Kohtaamisia jotka eivät vähättele, alista, päätä puolesta. Kavenna henkisiä mahdollisuuksia olla mitä ikinä halajaa.
En halua kohdata lapsiani, enkä kyllä ketään muitakaan, vähättelevänä, määrittävänä ja omiin ajatuskuvioihini pakottavana. En liioin sulkea sitä mahdollisuutta että heidän heijastuksena minuun on opettavaista ja avartavaa. He eivät ole minun huoneeni kalusteita ja tapettia. Eivät liioin minun kruununi jalokiviä. Vaan henkisiä ja fyysiä olentoja jotka on annettu sillä armolla että kantessani ja tukiessani heitä, aina henkisesti ja missä kulloinki minua tarvitsevat, saan oppia ja iloita yhteisestä matkasta. Saan nauttia ahaa elämyksien voimauttavista lähteiteistä.
Makustella toisen ihmisen sanomaa, hänen tarjoamiaan mausteita.
Yhtälailla olla avoin asioille joita en ikinä enää laittaisi omalle lautaselleni jotta voisin ymmärtää miksi toinen tuota huttua lusikoi.
Ehkä siinä sitten tarjota maistiaisia omasta annoksestani.
Hyvä kohtaaminen on Ikäänkuin sellasta tervettä mielen annoskateutta herättelevää.
Se estää paatumista aina siihen samaan "tuttuun ja turvalliseen"
Se nostaa juurikin hellää ja havainnoista nauttivaa uteliaisuutta tutustua siihen toisen ihmisen mielenmaisemaan.
Kun tälläisenä suosta itse itsensä kiskoneena ja hevosensa usvassa kirkontorniin sitoneena, niin helposti tulee se harhainen tunne että siinä se toinen ihminen, lapsi tai aikuinen, on siinä minun kanssa kohtaamisessa tullut niin voimaantuneeksi. Ilman että minä olen observoinut että olenko minä nyt antanut lainkaan tilaa tulla nähdyksi ja kuulluksi. Kun minä nyt tässä "vanhempana ja viisana suurvisiirinä" olen häntä valmentanut. Kun kuitenkin totuus on että liian usein omana keskeneräisenä mutta jostain taas pätevöityneenä itsenään sitä vaan paatostaan on pakkosyöttänyt toiselle jolla ei ole voimaa muuhun kuin juuri kuivalle maalle joutunut kala koitaa kiskoa happea niistä sylkikuplista joita ilma on sakeanaan.
Kyllä ei ole helppoa olla se jota ei enää alisteta mutta joka ei myöskään alista.
Mutta minä uskon että kun pitäydyn itse raadollisen totuuden, virheen mahdollisuuden, sen tunnustamisen tarpeen, armon ja anteeksiannon ja avoimen rakkauden valokeilassa, elämä kantaa minua kannattelemaan läheisiäni ja viljelemään hyvää. Niin itseni kuin muidenkin kohtaamisten maaperästä saatavaksi.
Todella hienoa ja omakohtaista sanoitusta sinulta. Kiitos kun jaoit tässä ja tulet rohkeasti näkyväksi. Se on arvokasta ja toistemme tarinoista voimme oppia ja saada inspiraatiota tässä elämän matkallamme. Kirjoitat myös runollisesti - mikä on minusta kertakaikkisen viehättävää ja rakentaa sanomaan syvyyttä ja makeita nyansseja. Kiitos niin paljon!