Autismin kirjon elämänkaarella osa 1
Vložit
- čas přidán 25. 08. 2024
- Autismin kirjon elämänkaarella videoklippien sarjassa kokemus autismin kirjosta saa kasvot ja äänen. Sarjan ensimmäisessä osassa Ari Hietikko kertoo elämästään ja kokemuksistaan. Sarja on osa Autismi ja Aspergerliitto ry:n hallinnoiman Aktiivinen ikääntyminen autismin kirjolla -projektin autismin kirjoon ja ikääntymiseen liittyvää julkaisutoimintaa.
Kun kerran tykkäät yhteiskuntakritiikistä saanen aukoa päätäni autismin hoidosta Suomessa. Minun erityismielenkiinnon kohteeni on ollut Kiina (koska näyttävät vähän intiaaneilta etenkin eläytyessään eläimiksi harjoittaessan eläimiltä opittua kung futa ja kulttuurinsa on perinteistä kiinalaista lääketiedettä) ja Amerikka Arizonineen ja navajoineen ja siksi opetellut kieltäkin vuosikymmeniä voidakseni matkustaa uudestaan Kiinaan ja hionut amerikanenglantiani täydellisyyksiin voidakseni opettaa sitä tulevalle lapselleni. Kiinassa ja Amerikassa suosikkiruokani oli korealainen bulgogi. Olen myös yliopiston käynyt ja tehnyt töitä kymmenillä kielillä pitkän uran. Sitten matto vedettiin jalkojen alta, koska aspergereilla on taipumus sotkeutua kaveririkoksiin eli että joku rikollinen esittää kaveria yksinäiselle aspergerille niin siitä tuli niin isoja traumoja, että sen takia sain aspergerdiagnoosin vasta yli kolmikymppisenä mutta sitten ei anneta mitään puheapua eikä autismikuntoitusta koska käytin traumoja kestääkseni kannabista enkä pysty lopettamaan ellen saa ensin sitä keskusteluapua traumoihini. Mutta Suomessahan ei edes amputoitu saa kipulääkkeeksi laillisesti kannabista eikä myöskään saattohoitopotilas vaan häntä ironista kylläkin suojellaan kannabiksen vaaroilta. Sitten kun sitä polttaa vuosikymmenen kestääkseen hyvin vaikeita muistoja jää väkisinkin kiinni omien keuhkojensa tervaamisesta poliisille ja tästä merkittävästä rikoksesta rangaistaan loppuelämä. En edes 80-vuotiaana saa matkustaa erityismielekiinnonkohteisiini, koska olen rikollinen koska tervasin keuhkojani kannabiksella. Viiteen vuoteen kun ei mitään työtä kymmentä kieltä puhuva kannabiksen käyttörikollinen saa tehdä, ei edes ammatikseen olla siivooja eikä tekninen tukihenkilö eikä foodoran lähetti, niin hienosti hoidettu yhteiskunta. Menin sitten kielitaitoni kanssa kannabiksen eri lailla suhtautuvaan maahan tekniseksi tukihenkilöksi, mutta kenkää tuli kun rikostaustaselvitys valmistui. He olisivat halunneet pitää minut mutta EU lain mukaan huumeiden käyttöön 5 sisällä syyllistynyt ei saa käsitellä osoitetietoja työssään. Toinen erityismielenkiinnon kohde ajaminen on myös ikuisesti estetty, koska jäin jalankulkijana kolme kertaa kannabiksen käytöstä kiinni ollessani koditon nukkuessani kadulla eron ja abortin jälkeen. Jos vain voisi saada reseptin, loppuisi rankaisu. Mutta eihän edes amputoitu eikä ms-tautinen saa nykyään reseptiä eikä sotaveteraanikaan traumoihinsa vaikka olisi Irakissa asti taistellut. Yhteiskunta kampitti ja petti. Silti olen iloinen että löysin kannabiksen avukseni, en uskoisi olevani elossa enää ellen olisi kannabista avukseni löytänyt ja olisin sen sijaan syönyt itseni luonnottomaksi olioksi mielialalääkkeillä. Varokaahan kanssa-autistini huumeita - myös ne lääkärin huumeet - huumeet pilaavat elämän tavalla tai toisella. Ellei sitten ulkomailla kokeile. Pitäisi ehkä perustaa Amsterdamiin tai Berliiniin oma autismikahvila missä saa kokeilla autistin opastuksella helpotusta vaikkapa autismin tuomaan tuskaan ja perinteistä suomalaista savusaunaa kannabiksella esi-isiemme malliin. Saispa tehdä työtä niin voisi säästää rahat oman yrityksen perustamiseen. Tai pääsispä sairaseläkkeelle, voisi sitten muuttaa Suomesta mantereelle pois tästä lääketyranniasta viettämään kannabiksen katkuisia eläkepäiviään. Miksei Suomi voisi laillistaa kannabista jossain yhdessä kuolevassa kylässä vain kylän asukkaille? Sais kaikki lääkkeenä sitä tarvitsevat mennä sinne.
No aika hankala jos ei voi edes katsoa kameraan.
Mitäs tarkalleen kameraan katsominen auttaa? Ei tää tyyppi mikään uutistenlukija tai ammattiselostaja ole. Kummallinen valituksen aihe. Etkö kenties ymmärrä puhetta ilman että tuijotetaan samalla?
Niin.."hankala" miksi!? Jätä katsomasta jos et ymmärrä.
Mitäs helkkarin merkitystä tos o?
Se on vitsiksi luultavasti tarkoitettu tuo kommentti, ironian ymmärrys hoi. Hieno haastattelu, itse voimaannun ainakin näistä.
Autismin oirekuvaan kuuluu katsekontaktin välttely. Tässä nyt vältellään kameraa. Katsekontakti olisi hyväksi. Katseella ihminen merkkaa itsensä läsnä olevaksi. Näin hän jää paremmin ihmisten mieleen.