Katoava liftari - Selvänäkijä Aino Kassinen
Vložit
- čas přidán 21. 10. 2017
- Näin pyhäinmiesten päivän eli kekrin ts. halloweenin lähestyessä hieman paranormaalia asiaa.
Koko ohjelma nimellä "Huhu" Ylen areenassa, vuodelta 1971.
Toimittajat : Erkki Vihtonen, Vesa Nuotio ja Teija Sopanen.
fi.wikipedia.org/wiki/Aino_Ka...
Oli hieno ihminen tuo Aino kassinen🙏🙏🙏
Mielenkiintoista, kiitos!
Kyllä.Aino Kassinen oli legenda aikoinaan.Kiitos!
1970 -1980 luvulla, kun olin vielä nuori tyttö muistan näistä liftareista, jotka saadessaan kyydin ja katosivat yhtäkkiä auton kyydistä.
Puhuivat Jeesuksesta ja Jeesuksen takaisinpaluusta mm. Jeesus Tulee Pian ! 👱♀️ Näin tämän muistan....
@@sointuharju6999 Kyllä ,varsinkin 70-luvulla liikkui paljon tämäntapaisia juttuja. Olihan se mukavan jännää sitten tuolla pimeillä korpitaipaleilla joskus kävellä, polkupyörällä tai mopolla ajella ja mielessään väliin muistella juttuja...Myöhemmin autolla ajaessani olen sitten aina pyrkinyt ottamaan liftareita kyytiin, vaan eipä toki silloinkaan ole osunut kohdalle paranormaaleita...Vaan eipähäntä koskaan tiedä tulevasta...Vaan velipojalle sattui kylläkin kohtaaminen iltamyöhään pakkasyössä, kuutamon valaistessa kirkkaasti sivutietä, tuossa 70-luvun lopussa. Ja uskon edelleen hänen havaintojaan ko. asiasta...
Ja olihan vielä 70 -luvulla esim. kulkurimiehiä ,jotka säännöllisesti kulkivat reittejään ja yöpyivät talossa. Meilläkin kävi tällainen uskollisesti.
Hei! Sattumalta löysin tämän videonpätkän ja katselin mielenkiinnolla siitäkin syystä että olen itse kuullut kerrottavan tällaisen vastaavanlaisen tapauksen 1970-luvulta kun eräs äitini tuttava automatkallaan otti liftarin kyytinsä jossain päin etelä-Suomea. Ja tämä liftari, nuori aikansa mukaisesti pukeutunut nainen, pyysikin yllättäin jättämään hänet keskelle seutua jossa ei ollut minkäänlaista asutusta, ei teitä, ei linja -autopysäkkiä. Mies tekivtyötä käskettyä ja pysäytti autonsa ja henkilö/olento ravotti ovea ja katosi kapeasta raosta kuin tyhjään! Autoa kuljettanut mies etsi omien puheidensa mukaan vielä oikein taskulampun kanssa jopa auton alukset ja tienpenkereen mutta ilman mitään tulosta. Oli kuulemma automatkan aikana jutustellut tämän henkilön tai olennon kans pikkasen ja tämä oli kertonut käyneensä miehen asuinpaikkakunnalla jo monesti. Tämän tarinan kokenut mies oli selvästikin järkyttynyt tapahtumista kun myöhemmin kertoi niistä äidilleni. Ja kaikesta kurjinta ja traagisinta oli että mies menehtyi autokolarissa seuraavana kesänä juuri sillä samalla reitillä jossa kertoi vuotta aiemmin kohdanneensa tuon mystisen olennon on tai hahmon. Tuo juttu on jäänyt kaivelemaan mieltäni sen kuultuani ja tiedän että näillä ihmisillä ei olisi kerrassaan mitään aihetta valehdella tai keksiä moista asiaa. Että todella mielenkiintoista jos näitä kokemuksia katoavista liftareista on näköjäään ollut muillakin jos ymmärsin oikein. Muutenkin kiinnostava aihe tämä rajatietoisuus ja itselläkin ja suvussani on ollut paljonki kokemuksia yliluonnolisesta ulottuvuudesta ja vähän tota näkijänki vikaa saattaa olla.
Hienoa! Kiitos paljon erittäin mielenkiintoisesta tarinasta. Elämään ja sen erikoisiin ilmiöihin kannattaa suhtautua ennakkoluulottomasti.
Onnekseni sain lapsena ja nuorena kasvaa ympäristössä ,missä ihmiset kertoivat itselleen sattuneita merkillisiäkin tapauksia. Minua kiehtoi eri-ikäisten ihmisten tarinat ja kuuntelin kahvipöydän kulmalla korvat hörössä lukien mukamas jotakin lehteä tai sarjakuvaa.
Siinäpä sitten lapsuudessa sai kuulla jopa 1800-luvulla syntyneiden (Autonominen Suomi aina vuoteen 1917 asti) ihmisten tarinankerrontaa...Olihan siinä sitten 1900 -luvun alkupuolen ja sodan jälkeen syntyneitä tuttavia ja kylänmiehiä.Ja nämä tuikitavalliset miehet ja naiset osasivat sen perinteisen kerronnan ja mikä huomionarvoista; nämä tarinat olivat aina oikeasta elämästä. Ei siis mitään satuilua.
Siinä sitä oppi ,että elämä ei todellakaan ole vain se näkyvä osa... Vaan joillakin yksilöillä on omalaatuista herkkyyttä havaita ja tulkita havaintoja.
Äitini (syntynyt 1920 -luvulla) lapsuuskodin naapurissa oli asunut parantaja - / tietäjänainen ,Iita .josta aikoinaan äitini jutusteli. Niin hänen lapsuuskotinsa sijaitsi Sotkamon Halmevaaralla.
Isäni (syntynyt 1920 - luvulla) sen sijaan oli jonkinlainen kokija ja näkijä itse.
Isäni katsotti minulla kaivon joskus 1968...En tiennyt silloin mitään asiasta. Hän vain teki varvun ,asetti sen käteeni ja pyysi pellolle kävelemään seuraten vierestä. Aikani käveltyäni tunsin jonkin voiman ikäänkuin lyövän ranteisiini sävähdyttävästi. Isäni kävelytti sikinsokin minua pellolla ja se isku tuli aina siinä samassa kohdassa ranteisiini.
No, isäni salaa merkitsi kaivon paikan ja pyysi kylän vanhaa kaivonkatsojaa katsomaan paikan. Vanha kaivonkatsoja merkitsi sen saman paikan , jonka minäkin "löysin".
Isäni kaivoi ,löysi vesisuonen ja rengasti tuon luonnon pikku ihmeen katsotusta paikasta.
Ja tuo kaivo pelaa täysin vielä tänä päivänäkin
Kyllä näitä aivan omakohtaisia kokemuksia riittää ,mutta pitää palata asiaan sopivan tilaisuuden tullen.
Kiitos!
Olisipa ollut äärimmäisen mielenkiintoista saada tavata Aino Kassinen.
Kyllä kieltämättä olisi ollut. Olihan hän aikoinaan tunnettu ennustaja maassamme ja sen aikaisia päättäjiäkin oli Ainolla asiakkaina. Viime vuosituhannen puolella tuli lainattua ja myöskin luettua tuollainen teos Ainosta: Kassinen, Aino: Aino Kassinen kertoo. Muistiin merkinnyt Kaarina Laine. Helsinki: Otava, 1972. ISBN 951-1-00006-3.
@@VOLVON720 Se on käsittääkseni ainoa kirjallinen tuotos hänestä, ja olen n. 15 vuotta sitten ensimmäisen kerran lukenut sen ja kerrannut muutama vuosi sitten.
On sitä paskanpuhujia vielä nykyäänkin. Siitä vaan tapaamaan niitä, ajaa ihan saman asian.
Rukoilkaa. ❤
No nyt!🤣
Kirjassa surupukuinen nainen kerrotaan samasta tapauksesta.
Olihan tämä kuuluisa tapaus 70-luvun alkupuolella ,joten varmaankin löytyy kirjoitettuna versiona. Itse en tosin tätä lukenut täydellisenä niistä kirjoista ,joita lueskelin joskus 90 -luvulla.
Joissakin teoksissa oli viittauksia tai lyhyitä selostuksia silloin. Innostuin näet lukemaan lävitse kaikki Paltamon kirjaston parapsykologiset teokset silloin joskus 90 -luvulla (olihan siinä luettavaa, eikä pelottanut) ...Niin asuin siis yksin ja vanhassa omakotitalossa...syrjässä ja pimeässä...Katuvalojen ulottumattomissa...Nostalgiaa pukkaa...
Huuuhaaata!
Tyypillistä jokainen kertoo tarinansa omanaan.