Video

Kiitti. Kapustarinta kertoo, että nyt olen perillä.

Kiitoksia.

Kiitos. Nuo tirpat osaa olla piileskeleviä pesintäaikaan. Kun kohdalle osuu niin alkavat varoittelemaan. Moni pohjoisen lintu jäi näkemättä, muutama viikko aikaisemmin olisi olleet helpommin havaittavissa. Tuo vaikutti seudulta, jossa kannattaisi olla kesän alussa vaikka paikoitellen onkin märkää kuljettavaa.

Kiitos tästä.

Kiitos kommentista. Kauniita maisemia tuolla riittää.

Paljon kiitoksia kehuista. Itsellä nämä vaellukset lähti nuorena pohjoisen linnustoon tutustumisesta. Siinä tuli pysähdeltyä paljon ja katseltua ympärilleen. Rinkka painoi silloin niin paljon, että taukoja oli pakko pitää tiuhaan, olkapäät ei vaan tahtoneet kestää. Monella varmaan vieläkin tämä syy, tavaraa on niin paljon mukana, että halutaan mahdollisimman pian leiriin. Toisille juuri leirielämä on sitä oikeaa retkeilyä, toisille vain välttämätön lepohetki joka halutaan pitää mahdollisimman lyhyenä. Moni sporttisempi ihminen lähtee hakemaan haastetta, yleensä haastaen itsensä, joku taas tuntuu juoksevan karkuun kiireistä arkea. Sitten on vielä niitä, joille sukset tai pyörä ei ole kulkuneuvo, vaan leikkikalu. Jollakin on tuntunut olevan jonkinlainen opetusvelvollisuus päällä retkeilystä kertoessaan. Aloittelevalle vaeltajalle toki hyödyllistä. Kaikki nämä erilaiset tavat liikkua luonnossa näkyy myös kuvatuissa videoissa. Uskon että kaltaisiani kulkijoita on paljon, he vaan eivät kuvaa koska se vie aikaa ja rajoittaa luonnosta nauttimista. Niitä jotka kuvaa vain omaa naamaansa, on vähän jos ollenkaan. Tulee mieleen vain yksi tosi-tv julkkis, jonka faneja ei varmaankaan kiinnosta maisemat vaan henkilö itse ja mitä se siellä tekee.

@@jouniriihela4317 tärkeää oli saada silloin pieni poikani kiinnostumaan luonnosta,onnistuin siinä yli odotusten satojen lintu retkien ansiota ehkä. Kuljin itsekin ennen luonnossa näkemättä mitään, mutta poikani ansiosta olen oppinut todella näkemään luonnon.

​@@jouniriihela4317 tuo on kohdallani totta. Olen luonnosta nauttiva kuljeskelija, vähän löytöretkeilijä. Lintuja en tunnista, mutta bongaan maastonmuotoja, erikoisia puita jne. En kuvaa videoita, koska se vie aikaa nautiskelulta. Kännykällä räpsin vain kuvia. Mutta arvostan kovasti näitä videoita.

Kiitos kehuista. Siellä sitä kuvattavaa riittää.

Thank you.

Kiitoksia. Niinhän se on, että jos ei olisi mustaa, niin valkoinen miellettäisiin harmaaksi. Ne hienot hetket on syy, miksi aina jaksaa lähteä. Useamman päivän kun on, niin niitä tulee. Ja kun varaa tarpeeksi aikaa, niin noihin risukoihin, sateeseen, itikoihin ja muihin elementteihin on helpompi sopeutua eikä ne tunnu niin pahoilta.

Sitä se oli, mutta oli siinä kyllä rauhallisempiakin hetkiä, välillä ne ehti jo unohtaakin.

Kiitti kommentista. Nuorempana tuli myös liikuttua muutama kerta itikoiden seassa ja ajattelin silloin, että sitä on pyrittävä välttämään. Hyvin on onnistunut, nyt oli aikaa kulunut sen verran, että päätin kokeilla. Säätiedotukset lupaili niin maltillisia lämpötiloja, että pystyi kulkemaan pitkähihaisessa. Kokemus ei ollut ihan niin paha kuin pelkäsin, voisin lähteä toistekin kun hommaan hyvin tuulettuvan vaalean teltan, jossa voi nukkua päivisin ja käyttää viileät yöt kulkemiseen.

Kiitoksia. Mulla valokuvausharrastus pohjana. Sen myötä kamera tuollaiseen kulkemisen ohessa tehtävään kuvaamiseen vähän turhankin hyvä, mutta kun ei pää vain taivu kännykällä kuvaamiseen kun on kokenut parempaa. Useimmilla se vaellus on tärkeintä, kuvaaminen toissijaista. Näin se itselläkin menee.

Kiitti kommentista. Tuo on parasta aikaa pohjoisen luonnossa liikkumiseen.

Kiitti. Sapuskat oli sitä samaa kuin ennenkin, noiden mainittujen lisäksi kuivattua jauhelihaa ja tonnikalaa sekoitettuna pussimuusiin tai italianpataan. Täytyy seuraavalla retkellä muistaa kuvata vähän tuotakin puolta.

Kiitos kommentista. Itikoista sai välillä taukoa kun nousi jokilaaksoista ylemmäs. Tosin ei sielläkään koko ajan tuullut.

Kiitoksia. Tuota Junkerssia olisi tietysti voinut avata vielä enemmän, mutta en enää muistanut tapauksen yksityiskohtia vaikka ne joskus onkin tullut luettua.

Kiitos kehuista.

Kiitoksia. Valokuvausharrastus mulla pohjana, on tullut tavaksi yrittää saada kuvista editoidessa esiin kaikki sävyt.

Kiitti taas mukavista sanoista. Lintuja sai kuvattua normaalia enemmän varmaan siksi, että lentokyvyttömien poikasten takia ne ei väistä kauemmaksi vaan jää paikalleen varoittelemaan. Alkukesästä niitä näkyy ja varsinkin kuuluu enemmän koska laulu kantaa kauemmaksi. Tuolla avoimessa maastossa varmaan joka toinen lintu on jonkinlainen kahlaaja. Niillä on tapana lähteä etelään jo heinäkuun aikana, se pitkälti selittää maiseman hiljaisuutta. Tuonne pitää joskus mennä alkukesästä, Jäämeren läheisyys tuo oman lisänsä sään lisäksi lintumaailmaan.

@@jouniriihela4317 kiitos vastauksesta 🙂 Pohjoisessa tosiaan näkee paljon erilaisempia lintuja kuin täällä Etelä-Suomessa 🙂

Kiitos kehuista. Mun nuoruus kului lintuja katsellen, aluksi lapinretket oli sikäläiseen linnustoon tutustumista. Enää se ei ole niin oleellinen osa retkeilyä, se vaan on ikään kuin jäänyt päälle. Uteliaisuus pysäyttää tutkimaan mikä oudomman äänen päästi. Aina ei selviä, ne katoaa avoimessakin maastossa taitavasti. Itikoita saattaa olla joskus vielä enemmänkin, helteen kanssa huono yhdistelmä. Hyttysmyrkyt haihtuu iholta muutamassa tunnissa, nyt käytin sellaista vain syödessä, muuten pärjäsi vaatetuksella.

Kiitos taas. Avaruuden tuntuhan tuolla on "se juttu". Korkeuserot maltillisia, kosteikkoja ja soita riittää, mutta myös helppokulkuista nummea. Välillä tuo käy yksitoikkoiseksi kun maisema ei tunnu vaihtuvan vaikka kuinka pistää tossua toisen eteen. Tämä oli muuten ensimmäinen retki ikinä, kun en tavannut maastossa ketään, en edes parkkipaikalla. Kalamiehiä (tai naisia) tuo seutu houkuttaa, vaikka en nähnyt ketään.

Kiitoksia. Reissu oli itikoista huolimatta hieno. Paarmat, mäkäräiset ja polttiaiset on pahempia kuin hyttyset. Ainakin mulle, hyttysen pistot sattuu harvoin eikä ne kutise, jäljelle jää ääni, joka on usein tosi ärsyttävä.

Kiitti. Linnut tosiaan hiljentyy pohjoisessa pian saapumisensa jälkeen, kesä on niin lyhyt. Ensimmäisten ja viimeisten muuttolintujen saapumisväli on paljon lyhyempi kuin etelässä. Joskus kun vielä onnistuu ajoittamaan reissunsa tuohon väliin, niin konsertti on melkoinen. Lumien ja hyttysten väliin kun yrittää, niin onnistumisen mahdollisuus on hyvä.

@@jouniriihela4317 😊Näinhän se on ja videot on erittäin upeita katsottavaa.😊

Kiitti kommentista. Itsekin olen aina koittanut tuota välttää. Oli tarkoitus ehtiä vielä toisen kerran pohjoiseen ennen itikoita, mutta huomasin jo ensimmäisen retken lopulla, ettei onnistu, tulivat niin aikaisin. Odottelin pari viikkoa josko ensimmäinen sukupolvi ehtisi kuolla pois. Ei näköjään ehtinyt. Kyllähän tuolla pärjäsi, kun lämpötilojen puolesta pystyi kulkemaan pitkähihaisissa.

Kiitti kommentista. Löytöretkeily on yleensä antoisaa. Välillä toki tulee noita huteja, pusikoita ja kivirakkaa, kaikkea ei kartasta voi päätellä, eikä aina edes satelliittikuvista.

Kiitti kehuista.

Kiitos, sitä se on.

Kiitos, näin se on.

Kiitoksia. Kiireessä jää paljon näkemättä. Nykyään koitan asennoitua niin, etten ole menossa minnekään. Kun maantien äänet jää taakse, olen perillä.

Kiitos kommentista. Linnut tekee alkukesästä äänekkään ja elävän.

Kiitti kommentista. Mä yritän aina ottaa huomioon paikalliset määräykset mutta ennemmin tai myöhemmin varmaan sattuu joku virhe. Niistä on ihan hyvä huomauttaa, ettei muut toistaisi niitä. Tuo perusosan raja muuttui viitisen vuotta sitten kun puiston järjestyssääntöä uusittiin. Perusosa pieneni, pyöräily tuli sallituksi joillakin reiteillä ja kielto yöpyä puurajan yläpuolella poistui. Ainakin nämä tulee mieleen. Nykyään perusosan raja menee Rautulammen itäpuolelta Suomujokivarteen, seuraa sen itäpuolta Suomunruoktun ohi kääntyen kohti Kopsusjärveä. Joten Sihtioja jää erämaa-osan puolelle nykyään. Luontoon.fi/retkikartta sivustolta löytyy tarkemmin raja.

@@jouniriihela4317 Kiitoksia korjauksesta! Oma tieto olikin selvästi vanhentunutta. Tuo onkin hyvä uutinen, sillä mukavampi suunnitella vaelluksia, kun ei tarvitse yöpyä ruuhkaisilla leiripaikoilla.

@@jankakoira7910 Aivan, ja huonompikuntoinenkin ehtii erämaahan kun pakollisten leirien väli ei ole niin pitkä.

Kiitoksia. Alkukesä on siitä mukavaa aikaa, että luonnonääniä riittää. Joitakin ne tuntuu öisin häiritsevän, itsekin olen usein laittanut teltan liian lähelle kosken kohinaa, mutta muutoin kuuntelen aina nukahtamiseen asti, että mikä lintu siellä nyt alkoi laulaa.

Kiitoksia. Onnistuu tosiaan tuolla tyylillä, kunhan painoa ei ole liikaa. Painoraja riippuu omasta kunnosta ja siitä, kuinka hyvin tekniikan oppii. Rinkan rakenne vaikuttaa myös. Ja selkä tykkää.

Kiitos kommentista. Muotka on myös hienoa seutua. Tuo Luirojärven länsiranta on rauhallista aluetta leiriytyä. Tuvat ja huusit puuttuu, mutta kaikki ei niitä kaipaa, varsinkaan kauniilla säällä.

Kiitän. Koitan omalta osaltani saada ihmiset luontoon. Sen säilyttäminen tulee tärkeämmäksi kun on itse kokenut kulkea siellä.

Kiitos kommentista. Tuo jalkineasia on sellainen, että siinä on ainakin neljä koulukuntaa: saappailla, polkujuoksulenkkareilla, vaelluskengillä joko kalvolla tai ilman. Ja viides on paljasjalkakengät. Itse en kaipaa nilkalle tukea vaan jalalle suojaa kosteudelta. Märissäkin kengissä pystyy kyllä kulkemaan, siinä ei tule kylmä jos liikkuu koko ajan. Tukevat kengät jalassa tekee kulkemisen kömpelöksi, lenkkareissa - ja varmaan myös paljasjalkakengissä - jalka huomaa maaston epätasaisuudet paremmin ja sopeutuu niihin. Kevyissä kengissä jalka myös nousee vielä iltapäivälläkin ja kulku on kevyttä. Vaelluskenkien ehkä huonoin puoli on se, että kun ne hörppää vettä, mitä kuuluu tapahtuvan yhtenään, niin ne kuivuu vasta kotona, varsinkin kalvolliset. Saappaissa polyuretaanista tehdyt näyttää korvanneen kumiset vaeltajien keskuudessa. Ne kestää noin kymmenen kertaa kauemmin, on kevyemmät ja lämpimämmät kuin kumiset. On jalkineet mitkä tahansa, niin sauvat helpottaa pitämään hyvän tasapainon kulkiessa ja estää osaltaan nilkan vääntymistä.

Kiitoksia taas itsellesi. Opettelin tuollaisen tavan nostaa rinkka, kun mulla on ollut välillä selän kanssa ongelmia. Tuossa ei tule kiertoliikettä joka voi joskus sattua pahasti. Nyt rinkka painoi alussa n.17,5kg, alkaa olla ylärajoilla tuolle tavalle. Jos rinkassa on runko, mistä saa otteen, se helpottaa. Hyvää kesää sinulle myös.

Kiitti, niitä sinne lähdetään katsomaan ja kuvaamaan. Mukavahan niitä on näyttää niille jotka niitä arvostaa.🙂

Kiitos kommentista. Hienoa, että vanhemmatkin videot vielä kelpaa.

Kiitoksia. Rauhassa saa tosiaan olla. Kopsukselle mennessä tuli yksi ihminen vastaan, seuraavan kerran kuului ääniä Luiron kämpän suunnalta. Sitten Kotakönkäällä muutama ihminen ja Niilanpään päivätupaa lähestyessä meni jo laskut sekaisin, kolme suurempaa ryhmää kymmenen minuutin sisään. Ihmisten tapaaminen ei mua haittaa, ne on samanhenkisiä ja just niitä, joita pitäisi tavata enemmän myös arjessa.

Kiitti kommentista. Mäntykankaat saattaa olla vähän tylsiä kulkea kun maastossa ei ole vaihtelevuutta. Mutta kun puut on suuria ja vanhoja, on niiden seurassa nautinto kulkea. Samoin teltan sija löytyy aina helposti.

Kiitos kommentista.

Kiitos näistä ylisanoista🙂

Kiitti kommentista. Joo, nyt tiedetään🙂

Kiitos kehuista. Maisemia ja koskematonta luontoa lähden sinne katsomaan ja haluan näyttää sitä muillekin. Suunnistustaitoiset löytää noille paikoille varsin helposti jos kiinnostus herää. Ennen pitkää Sokosti ja Luirojärvi alkaa olla nähty ja silloin tällaisista videoista voi olla apua retkikohteen suunnittelussa. Itse suuntaan seuraavaksi varmaan ylemmäs pohjoiseen. Kaikkea hyvää sinne myös.

🙂

Kiitoksia. En ihan kokonaan menettänyt, metso vain sai sadan metrin etumatkan sillä aikaa kun hain kameran. Ensikosketuksessa sillä oli pyrstö komeasti pystyssä, karkuun kävellessä se vähän laski sitä. Onneksi ei lähtenyt lentäen karkuun. Tai käynyt päälle, sekin kävi mielessä. Kaksi päivää myöhemmin lähti koppelo polun varresta aika läheltä lentoon, siihen ei ehtinyt millään kuvaamaan. Pesää en löytänyt, hetken etsin.